Kaksi muuta yritystä nieli Valtion tietokonekeskuksen sisäänsä 1990-luvulla ja syntyi Tieto oy. Nyt se on 13 000 ihmistä työllistävä tylsä IT-yritys. Tieto oy:tä muistetaan ajatella lähinnä silloin, kun jokin siltä tilattu kallis ja liian suurena tilattu valtion IT-hanke menee vituralleen.
Yksi sisäiseen käyttöön ajateltu yritysvideo muutti tämän hetkeksi: ”Value for Life”-niminen musiikkikappale muodostui keskikokoiseksi nettihitiksi. ”Suomen parhaaksi yritysvideoksi” epävirallisesti nimetyn ”Value for Lifen” vilpitön banaalius ja tekijöiden ammattitaidon puute naurattivat hetken. Videossa on kiinnostava kerros, johon ei juuri huomiota ole kiinnitetty: teksti, jota Tiedon viestintäpäällikkö kommentoi seuraavasti:
Kyseessä on erään yksikkömme tekemä video, jonka tarkoitus on ollut nostaa ensisijaisesti sisäisesti hyväntuulisella ja osallistavalla tavalla esille yhtiön ja kyseisen yksikön toiminnan kannalta tärkeitä teemoja.
Miksi pitäisi kiinnostua yrityksen fiilistelyvideon tekstistä? Koska on kiinnostavaa, miten monikansallisen IT-yrityksen henkilöstö puhuu, uskottelee itselleen, että puhe on autenttista. Oikeasti puhe on tietenkin ambivalenttia: sen kautta ei pääse käsiksi mihinkään syvään totuuteen työntekijöiden subjektiivisuudesta. Hyväntuulinen osallistuminen voi tapahtua hampaat irvessä tai se voi olla hetkellinen strategia etenemiseksi organisaatiossa. Mutta millaisen tarinan työntekijät kertovat jos sitä kuuntelee kuin lapsen viimeisiä sanoja ennen nukahtamista? Millaiseen paikkaan tuotannossa heidän tulisi samastua? Ja mitä ristiriitoja tähän asetelmaan kätkeytyy? Katsotaan laulutekstiä rivi riviltä.
No option for duality / The old is where we come / Clockspeed´s fast / We´ll survive / The new will overcome
Yleisö viedään sisään suoraan dramaattisten tapahtumien keskelle. Kömpelö jätti Tieto oy kohtaa IT-alan keskeisen kaksinaisuuden haasteen: IT vie samanaikaisesti yhteiskuntaa ja teknologista kehitystä uuteen suuntaan, mutta antaa datatyökaluja tämän muutoksen parempaan ymmärtämiseen. Tieto selviää ja prosessoritehon kasvaessa kone kiihtyy ja kohtaa haasteet ylpeänä. Puhe “selviämisestä” tosin tuo jo nyt mieleen uppoavan laivan.
We´re challengers not followers / We take the ball to build / Easy safe services are here to stay
Nyt kertojat paljastavat itsensä, kertovat keitä ovat: haastajia, ei seuraajia. Pallo on heillä. Yrityksen pitää heilahtelevien osakekurssien ajassa ensisijaisesti pystyä perustelemaan jatkuva ajankohtaisuutensa ja mahdollisuus tuottaa nopeita voittoja osakkeenomistajille, siksi sen on oltava kaikkien kehitysten etulinjassa. Se ei ole seuraaja, vaan ainainen haastaja. Ennen kertosäettä yleisö johdatellaan pohtimaan mikä heidän oma roolinsa on tarinassa: Tieto tuottaa ylpeänä palveluita yleisölle. Taas toistetaan rauhoittava mantra selviämisestä. Tieto on tullut jäädäkseen.
Value for society / Value for life / For you and me / Tieto is here all right
Ollaan tultu kertosäkeeseen, kertomuksen ytimeen. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen erityisesti amerikkalaiset management-professorit alkoivat puhua yhteisestä arvosta (shared value), arvosta jota yritys tuottaa toiminnallaan yhteiskunnalle. Entistä lyhytjänteisemmäksi muuttuneessa finanssikapitalismissa yrityksen on nähtävä entistä enemmän vaivaa vahvistaakseen mielikuvaa patruunamallista eli siitä, että yritys huolehtisi teollisuuspatruunan tavoin työntekijöistään ja tuottaisi samalla hyvää kaikille.
Parasta on, jos myös yrityksen omat työntekijät saadaan piirtämään itse kasvottomalle datayritykselle hyvän isän kasvot, isän jota kiitetään. He osaavat laulaa Tieton lauluja, eli siteerata yrityksen yhteiskunnallista lupausta kuin Raamattua ikään.
Samalla 2000-luvulla digitaaliset palvelut ovat tulleet kaappaamaan entistä suurempia osia sellaisista elämän intiimeistä alueista, joilla niille ei aiemmin ollut sijaa: Facebook huolehtii muistoistamme, Google siitä mitä tiedämme. Tieto oy tuottaa arvoa elämälle, eli on läsnä siinä mitä olemme, miten elämme.
Real heroes are the ones who keep us safe / Life without worries or hate / You and me in safe place
Nyt vahvistetaan lupausta yleisölle: kanssamme olette turvassa. Työntekijät ovat sankareita, he tarkkailevat maailmaa puolestamme. Turvallisuus on keskeinen tietotalouden tapa hahmottaa yhteiskunnan tilaa. Se tarkoittaa potentiaalisten riskien minimointia jotta elämä voi jatkua sellaisenaan, yhteisöelämänä mutta ohjattuna.
Liberaalissa katsannossa poliittiset konfliktit tulkitaan yksilöiden tunteiksi: viha on kaikkiaan teknologisilla interventioilla kitkettävä asia, oli kyse sitten leikkauksia vastustavasta mielenosoittajasta, jihadistista tai metroasemalla riehuvasta avohoitopotilaasta.
Analytics, machine learning, security needs / Startup culture everywhere, winners take it all
Osa edelläkävijyyttä on toimiminen moolokin kitana, joka nielee uuden sisäänsä ennen kuin se kasvaa niin vahvaksi että se muodostaa uhan. Valtavan datayrityksen ei kannata kehittää monimutkaisia tuotteitaan itse, koska siitä joutuu maksamaan palkkaa. Siksi se levittäytyy parikymppisten toiveikkaiden startup-nuorten projektien päälle ja lupaa yhteistyötä, eli käytännössä ulkoistaa tuotekehityksensä ihmisille, jotka tekevät sitä vähän kuin harjoitteluna. Sitten ostetaan halvalla pois. Startupeista pitää olla näennäisen innoissaan, jotta ne osaa tuhota. Tätä tietolaiset juhlivat.
(kertosäe)
Smart city is the place to get a happy life / Young and old everybody healthy active life / Soon buildings think themselves cars drive on their own / Robots help us everywhere, it´s coming to your door
Nyt katsotaan tulevaisuuteen. Siellä me kaikki asumme läpiteknologisoiduissa kaupungeissa, joiden teknologisen alustan monopolisoimisesta datayritykset haaveilevat, Tieto muiden kanssa. Nuoret ja vanhat, kaikki ovat tässä työntekijöiden fantasiassa tuotannon kierrossa ja pitävät tuotantokykyään yllä itsen hallinnan tekniikoilla, lenkkeilemällä, treenaamalla ja kävelemällä metsissä.
Sanojen väliin jää tosin aukko: jos kaikki on automatisoitu, robotit auttelevat ja autot ajavat itse, eikö se heitä suurimman osan meistä ulos tuotannon kierrosta ja luo valtavan uuden tuottamattoman ryysyköyhälistön luokan, jonka tietokapitalistit karkottavat lasikaupungeistaan? Vai ovatko tietolaiset alkaneet haaveilla luksuskommunismista, jossa tietotyöläiset ovat ottaneet tuotantovälineet haltuunsa ja nauttivat robottien työn mahdollistamasta täydellisestä vapaudesta? Kolkutteleeko ovella sittenkin kumous? Työntekijöiden laulama rakkaus yrityksen visiota kohtaan tuntuu melkein väistämättä enteilevän, että he tulevat haluamaan siitä itselleen isomman palan. Että ajallaan he tulevat ottamaan sen mikä heille kuuluu.
Sote reform, new counties, citizen at the center / Digital is the way, better outcomes for all
Yhtäkkiä loikataan tarinan ulkopuolelle. Ei katsota vain globaaliin tulevaisuuteen, katsotaan missä olemme nyt. Palveluita asteittain digitalisoiva ja yritysten terveysmarkkinaosuuksia kasvattava sote-uudistus vie kansalaisen keskipisteeseen – kuluttajana. Tässä tarinassa kaikki ovat digitalisaation voittajia.
Empathy respectfully, customers and us / Experience guides our way / Emotions find best
Olemme tulleet tämän biisin, ja historian, loppuun. Empatiataitoja halutaan nyt opettaa kouluissa, koska talous perustuu entistä enemmän ihmisten välisiin välittömiin kommunikatiivisiin yhteistyösuhteisiin. Kohtaamme toisemme empaattisesti ja kunnioittaen, kaikki sopivan etäisyyden päässä toisistamme, jokainen potentiaalisena yhteistyökumppanina, asiakkaina toisillemme. Tieto lupaa luoda suhteen itsensä ja niiden välille, joiden elämänajan herraksi se haluaa palveluillaan tulla. Tämä suhde on kaunis siksi, että se perustuu lopulta vapaaehtoisuuteen. Me haluamme antaa itsemme digitaalisia palveluja tuottaville yrityksille, jotka tuottavat arvoa elämiimme.
Tiedon tietotyöläiset vakuuttelevat tässä pakkoliikkeisessä ylistyslaulussa, että työ on tullut jäädäkseen, että heillä on paikka tuotannossa myös huomenna. Heidän roolinsa on korvaamaton, automatisaatio on heille tapa luoda parempaa elämää. Älä pelkää, Tieto on täällä.
Vain heikkona kaikuna, tai taukona sanojen välissä on tämä: Työtä alihankintaketjuihin ja algoritmeihin kadottava ja lopulta tietolaiset unesta herättävä luksuskommunismin aave ilmestyy talvi-iltana konttorin lasi-ikkunaan. Mutta sitä on vielä melkein mahdotonta nähdä ikkunan sisäpuolelta.
Value for society / Value for life / For you and me / Tieto is here all right