Biisit

Viikon kumu on viikottain vaihtuva audio-nostojen sarja, jossa tuodaan esille valtavirtojen ulkopuolelta nousevia modernin – pääsääntöisesti elektronisen – musiikin helmiä. Sarja ei ole genrepuritanistinen. Tarkoitus on löytää lauluja ja kappaleita, jotka sopivat artikkeleiden äänimaisemaksi, soundtrackiksi kriisiin ja kumoukseen. Viikon kumuja kuratoi dj/tuottaja Joonas Aleksi. Lokakuusta 2018 alkaen musiikkia esittelevät myös Taneli Viitahuhta ja Sydänsalama9, joka kirjoittaa Shazam-haun aktivoineista kappaleista sekä kokemuksen aktivoineista hetkistä klubi- ja arkielämässä ”Rakkaimmat Shazammini” -otsikon alla.


Viikon kumu 121

Biisi lähtee käyntiin vahvalla kikkipoljennolla. Se ei kuitenkaan väännä naamaa irvistykseen, vaan on pehmeä. Hiljalleen poljennon rinnalle nousee symbaaleja ja muuta rytmiikkaa sekä biisin sielu. Dub chordien aukeilu ja sulkeutuminen vuoroajoin kuljettaa kuuntelijaa kappaleen edetessä. ”Mass Appeal” saa nimensä puhesamplesta, joka varmasti kuvastaa lähes kaikkien autenttisten artistien ja taiteilijoiden näkökulmia varsin tarkasti. Mirage Man on helsinkiläinen tuottaja ja dj, jonka saundi taipuu moneksi. Läsnä on monesti mystisyys ja ajoittain outo mutta aina luokseen vetävä lämpö. Esimerkiksi Soundcloudista löytyvä Retriiti III:ssa soitettu live-setti on huikea ambient-teos, ja sitä kuunnellessa alkaa jopa harmittamaan, ettei ollut itse paikalla tätä todistamassa. Mirage Man on lisäksi Friends & Decadence -levymerkin takana.

– Joonas Aleksi


Viikon kumu 120

Kimik ja Uke ovat tamperelainen kaksikko mm. legendaarisen MIAU!-klubin takana. Kyseinen klubi on pyörinyt Klubilla jo vuodesta -98. Miau-klubin ohella Kimik on mukana mm. Bassolla Etkoplasma-ohjelmassa ja on tuttu naama dekkien takana Tampereen yöelämässä. Kappaleita he ovat julkaisseet vähemmän (Kimik hieman enemmän). Kyseinen kumuksi valikoitunut kappale on mukava houseralli, joka on pieni vivahdus beduiinimaista ketapoppia. Kappale kasvaa pikkuhiljaa täyteen housepaahtoonsa olematta missään vaiheessa kuitenkaan liian iso.

– Joonas Aleksi


Viikon kumu 119

Rakkaimmat Shazammini #2

”The future has already arrived. It´s just not evenly distributed yet.”
– William Gibson

Ajattelin, että 80-luvulla luodun kyberpunkin estetiikka elää edelleen vahvasti ajassamme, kun shazammäsin tämän kappaleen Helsingin Club Kaikussa tammikuussa 2017. Saatuani Shazamistä biisin tiedot sain nautintoa myös siitä, että artisti soitti dj-settinsä seassa oman tuoreen kappaleensa. Mielestäni on inspiroivaa, jos lahjakas tuottaja kykenee yhdistämään omia teoksiaan muun arvostamansa musiikin sekaan – ikään kuin homagena inspiroijilleen ja itselleen. Tällaiset eleet tekevät dj-taiteesta sopivalla tavalla ylpeää sekä musiikkihistoriallisesti valveutunutta. Itse hahmotan nykyisen, kyberpunk-eetoksesta ammentavan teknon tyylin (John Carpenterin elokuvien soundtrackejä muistuttavat syntetisaattorisoundit, vokaaliset ja äänitaiteelliset viitteet postpunkin, EBM:n ja industrialin kokeellisen kolkon psykedeeliseen perintöön) etenkin amerikkalaisen Hospital Productionsin ja brittiläisen Jealous Godin labeleihin. Jealous Godin toisen perustajajäsenen Silent Servantin dj-keikka jo edesmenneessä helsinkiläisessä Adamsissä vuonna 2013 sai ainakin minut ymmärtämään, että elektroninen musiikki voi edelleen olla syvää, teknologisoituneen ihmisen angstia ja intohimoa purkavaa taidetta. Berliiniläistyneen Hayden Paynen aka Phase Fatalen musiikilliset kontribuutiot koen pitkälti saman työn jatkajaksi. Kun katsoin Under Marblen soidessa Front 242-bändipaitaan pukeutunutta vieressä tanssivaa ystävääni, ja kun hän sanoi: ”Tämä biisi ei anna yhtään armoa”, olin hetken jälkiteollisessa taivaassa. Suositellut huumeet: amfetamiini.

– Sydänsalama9


Viikon kumu 118

Kuka olisi arvannut, että Labradfordin melankoliset pianomelodiat ja Trickyn epäkeskot triphop-biitit vuosituhannen vaihteesta tekisivät paluun suomi-rapissa? SITOIn Huoneita EP:llä ne luovat taustaa runolle, joka asettaa musiikin mielen ja myöhäiskapitalismin runnoman ruumiin uuteen asentoon.

Uudemman suomalaisen rap-skenen voi jakaa kahtia sen perusteella, miten suhde merkin ja merkityksen välillä hahmottuu. Nollaluvun löyhemmästä soundista ja varmasti ainakin Ceebrolisticsista inspiroituneet Cledos ja SITOI eroavat toisistaan siinä, että Cledosille merkillä on aina merkitys, kaikki on täyttä. Cledos on tajunnut, että kapitalismissa poissaololla ei ole merkkiä.  Cledosin ”Töis” on fronttaus, joka ”kato nää jannut on töis” -hokemansa ansiosta solahtaa Emma-gaalan kuriositeetiksi. Työ tuottaa arvoa, jonka finanssitalouden lapset kyllä tietävät futuuriseksi projektioksi, mutta ketterä affektityöläinen ja itsensätyöllistäjä Cledos harjaa legot ja jatkaa töis. Cledosille merkillä on aina merkitys, koska arvo tuottaa lisäarvoa, ja Cledos on kytkenyt itsensä töihin tähän koneeseen.

SITOIn merkit ovat epäselvästi päällekkäin tai tyhjiä, viittaavat väärin tai ovat naurettavasti myöhässä; ne ovat kömpelöitä, epäterveitä ja epäkypsiä; kiihottavia, mutta eivät tyydyttäviä. Sitoi itse on ehkä postrockin ja triphopin merkitsemä, mutta poststrukturalismin jälkeen, postkapitalismia odotellessa, SITOIn ”Huoneita” on odotustilan musiikkia. EP päättyy kiireettömän melankoliseen raitaan nimeltä ”Odotus-”, se muodostaa parin levyn aloitusbiisille,  dopamiinikikseissä ja somen itseaffektiossa pyöriskelevälle ”Valokeilalle”. Niiden väliin jää ”Kun Jumalat Sulavat”, jota kuvittaa Elsa Lydian hallittu timelapse-video mustavalkoisista, kasvavista ja nuutuvista kasveista sekä sykkivistä elimistä. On vaikea sanoa, onko lyriikka enemmän pahaenteistä vai lupaavaa, kun SITOI räppää: ”tää aika on väärä ja vääristyvä / siks näin on hyvä”.

Se mitä odotetaan on epäselvää ja SITOIn äänen huokuma blase on varmasti osin verhottua jännittyneisyyttä. Mutta väsymyksestä on hyvä lähteä, sillä se on kaikille tuttua. Turtumus kasaamiseen ja kartuttamiseen on ubiikkia, eikä kovin mukavaa. Ennemminkin se on epämukava tunne siitä, että kaikki on epäsynkassa. Kun videon lopussa mustavalkoisuus vaihtuu väritettyihin kuviin mustaa taustaa vasten epätodellisesti hehkuvista kasveista, tuntuu silti siltä, että SITOI onnistuu luomaan ruumiillisen kosketuksen tähän epämukavaan oloon.

Sitoi keikalla Helsingin Korjaamolla 20.10.2018.

– Taneli Viitahuhta


Viikon kumu 117

Rakkaimmat Shazammini #1

”There is dark negative and dark positive, and The Mover is dark positive.” Shazammäsin tämän alun perin vuonna 1996 julkaistun kappaleen loppukesällä helsinkiläisen Post Barin tanssilattialla Dj Sansibarin soittaessa sen back to back -sessiossa Antti Salosen kanssa. Erittäin tuotteliaan ja usealla aliaksella toimivan frankfurtilaisen The Moverin aka Marc Acardipanen varhainen tuotanto operoi häikäilemättömän isoeleisesti klassisten (hardcore-) tekno-elementtien parissa. Militarismi, naiivihko pahaenteisyys ja humahtavien energiarysäysmäisten efektien aaltoilu luovat tässäkin tapauksessa uniikin ja absurdin öisen kudelman. Lisäksi teoksen kokonaista kaksi tasabiititöntä tunnelmointiosuutta sitovat muodostettua intensiteettiä käsin kosketeltavan kauniiksi jälkiteolliseksi usvaksi. Kappaleen eetos oli hienovaraisemman ja sisäsiistimmän nykyteknon sekaan kuultuna (ja sievoisessa puolikkaan napin ekstaasinousussa koettuna) niin emansipoiva tuulahdus pidäkkeettömältä 90-luvulta että minun oli pakko avata itkun ja naurun sekaisessa mielentilassani Shazam (pitäen samaan aikaan toisella kädellä stendarin liekkiä ilmassa, tietenkin).

– Sydänsalama9


Viikon kumu 116

Albert Williams on suomalainen tuottaja, dj ja levy-yhtiön pyörittäjä, jonka käsissä tekno löytää monesti todella raa’an ja alkukantaisen muodon. Albert Williams pyörittää black.-levy-yhtiötä. ”SOS” on juurikin hänen omalla labelillaan julkaistu kappale. Sen syntetisaattoriraita on sireenimäinen ja sen polyrytmisyys suhteessa rumpumattoon on samalla upottava ja nostattava.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 115

Tällä kertaa Kumu-biisinä on vuorossa ison biitin house-biisi. Oded Peledin ”Beat 5” kulkee raskaalla jalalla läpi tanssilattian. Sen biitti on massiivinen, samalla kuitenkin hienovaraisen etno-vaikutteinen ja moniääninen. Biitin kylkeen nousee pikkuhiljaa yhden soinnun syna-melodia, joka antaa kuuntelijalle luvan nousta hieman ylemmäksi. Kappaleen on julkaissut Tribal Records. Kantavana voimana biisissä ovat ehdottomasti matalat bassot ja raskaasti kaiutetut moniääniset symbaalit ja perkussiot. Oded Peled on Helsingistä kotoisin oleva tuottaja, jonka tuotanto on varsin house-voittoista. Israelissa syntynyt Peled on ollut jo nuoresta iästä asti kosketuksissa klubimaailmaan mm. isäpuolensa klubin pyörittämisen kautta. Hän aloitti levyjen soittamisen jo teini-iässä. Lisäksi hän on pyörittänyt veljensä kanssa Suomen ensimmäistä dj-agentuuria jo 20 vuotta.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 114

Esa Ruoho – tunnetaan myös nimellä Lackluster on suomalainen tuottaja/säveltäjä, joka on levyttänyt useille suomalaisille ja ulkomaalaisille levy-yhtiölle, kuten deFocus, Merck Records, U-Cover Records, SLSK Records. Hän on myös esiintynyt useilla festivaaleilla ja on tuttu naama Suomen ambient-scenessä jo vuodesta 1997. Hän tuotti vuonna 2016 Ylen Avaruusromua ohjelmaan oman 25 minuuttisen spesiaalin. Space on kappale Spaces LP:ltä, jonka mies on julkaissut omalla LackLuster labelillaan. Kappaleessa on mukavat viuhkamaiset alaäänet, jotka nousevat ja laskevat samalla, kun drone-melodia vaanii kohti kuuntelijaa, ja näiden ympärillä olevat xylofonimaiset kilkkeet luovat klaustrofopista tunnelmaa.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 113

Brothomostates (Lassi Nikko) on suomalainen demoskenen kautta julkisuuteen ponnistanut tuottaja. Hän oli varsin aktiivinen 2000-luvun taitteessa julkaisten tuotantoa mm. Exogenic recordsille ja legendaariselle Warp-recordsille, joka on tunnettu artisteista kuten Jimi Tenor, Aphex Twin jne. Miehen tuotanto nojaa vahvasti IDM-estetiikkaan, rikkobiitteihin ja unenomaisiin tunnelmointeihin. Samoin tekee tämä kyseinen biisi ”Mdrmx”. Kappaleen melodia vaeltaa kauniisti alusta loppuun. Se ei ole liian melankolinen tai ylävireinen, vaan pysyttelee leikkisästi juuri ja juuri tunnelmien välissä. Taustan vaeltava biitti on omiaan luomaan letkeää tunnelmaa kunnes lopussa kaikki hajoaa osiin.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 112

Katerina on Helsingiläis-DJ ja tuottaja, joka on tuttu naama dekkien takana mm. Kaikussa ja Ääniwallissa. Nykyisin Berliinissä asuva Katerina sekoittaa omalla ghettomaisella tavallaan housea, teknoa, funkkia, hiphoppia sekä muita musiikin tyylilajeja eri seteissään ennakkoluulottamasti. Hän myös isännöi Émotsiya-ohjelmaa Radio Helsingillä yhdessä Sansibarin kanssa. Hän on myös erittäin ahkera promoottori. Katerina on alkanut viime vuosina julkaista myös omaa musiikkiaan. ”Trouble Boy” on Cómeme-levy-yhtiöllä julkaistu raikas ja groove-henkinen houseraita. Sen wonky bassolinja on mukavan kevytkenkäinen, ei liian otsa rypyssä väännetty, vaan leikkisä ja iloitteleva, vaikka kappale kulkeekin yleisesti mollissa. Mukavan raikas ja omanlaisensa kappale.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 111

Lisää dub-henkistä matskua on vuorossa myös tämänviikkoisessa Kumussa, kun tarkasteluun otetaan Janne Juhanin lämminhenkinen deep house -raita “Noma”. Biisin vahvaa poljentoa mukailee tunnelmallinen ja rauhoittava melodinen basso sekä laajat äänimaisemaa pyyhkivät synat. Biisien tekemisen ohella Janne Juhani on myös bilepromoottori ja mukana helsinkiläisessä Kontact-levy-yhtiössä. “Noma”-kappaleen on julkaissut espanjalainen Traxacid-levy-yhtiö.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 110

Shuffless on tamperelainen konemusiikki-duo, joka koostuu dj-tuottajista Needless ja Tm Shuffle. Miesten yhteistyö on poikinut lähivuosien aikana aimo kasa musiikkihelmiä, joissa tyyli varioi mukavasti dubista menevämpään houseen ja elektroon. Näitä helmiä on julkaistu miesten omalla Vuo records -levy-yhtiöllä, joka on lisäksi julkaissut musiikkia mm. Rasmus Hedlundilta, Phonogenicilta jne. “Gotta go Tm Shuffle 5 lampi dub” on vahvassa dub-liemessä keitetty, rullaavan jumittava teos, jonka rytmisiin pyörteisiin on mukava uppoutua. Sen perkussiot pyörittävät kuuntelijaa syvemmälle ja syvemmälle, kunnes niiden vaivihkainen häviäminen antaa kuuntelijalle taas luvan nousta pintaan. Kappale on julkaistu juurikin Vuo recordsilla ja on vahva merkki miesten osaamisesta.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 109

Uppoudutaan taas vaihteeksi ambientin maailmaan. Pink Twins on helsinkiläinen duo, joka koostuu veljeksistä Juha ja Vesa Vehviläinen. Se on ollut aktiivinen 90-luvun loppupuolelta asti ja tuottanut uskomattoman määrän musiikkia ja videotaidetta, joka on ollut esillä mm. Kiasmassa, ARS17:ssä, Tampereen filmifestivaaleilla sekä H2Ö-festivaaleilla. Miehet ovat lisäksi kiertäneet live-esityksensä kanssa maailmaa Aasiaa ja Yhdysvaltoja myöten. Veljesten musiikki tukee erinomaisesti heidän tekemiään videoinstallaatiota, jotka ovat erittäin abstrakteja ja täynnä yksityiskohtia. Installaatiot ovat samanaikaisesti lämpimiä, mutta täynnä odottamatonta kaaosta, muotojen vääristymää ja teknillis-esteettisyyttä. Heidän musiikkinsa voisi kuvata olevan dronea, noisea, ambienttia, jotain näistä maastoista ja äänimaisemien liepeiltä. Heidän nettisivuillaan pääsee myös itse tekemään ambient-miksauksia ääniraidoista, joita löytyy varmasti sadoittain, hauska konsepti, suosittelen kokeilemaan (https://pinktwinsinfinity.com/). Miehet ovat julkaisseet materiaaliaan lähinnä oman bandcamp-sivustonsa kautta.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 108

Phonogenic (aka Guy called Tuomas aka Tuomas Salmela) on yksi suomalaisen housemusiikin alkutekijöistä. Mies on lähtöisin Kemistä ja on Jori Hulkkosen vanhoja ystäviä ja kahdella herralla on useita yhteisprojekteja. Salmelan saundi on usein pehmeää ja siinä on sekoituksia deep housesta ja dubteknosta. Hänellä on useita julkaisuja mm Vision, Moodmusic ja Cocoon levy-yhtiöillä sekä suomalaisen Sähkö levymerkin alalabelilla Keys Of Life:llä. Phonogenicin suhteen oli varsin haastavaa löytää sopiva biisi joka kuvaa hyvin miehen tuotantoa. Hobo Dots on kiertelevä ja kaarteleva dub henkinen houseraita. Sen lempeä melodia velloo pitkin rytmimattoa orgaanisesti kasvaen.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 107

Kalle M:stä ei juuri löydy tietoa internetin syövereistä, joten jätetään biografia tähän ja keskitytään itse lauluun. ”Ice Hockey” on nopeatempoinen ja lämminhenkinen kappale, joka ei kuitenkaan räjähdä pitkin poikin kaukaloa vaan suhahtaa jäällä ohi kuin napakka rannelaukaus tai tanssilattian vapauttava pystysyöttö. Kappaleessa on mukava jatkuva ja tasainen energia, jota kuljettavat eteenpäin napakka pohjabiitti ja basso. Kappaleen on julkaissut Worldless Production, joka on luultavammin suomalainen label, tästäkään en juuri tietoa löytänyt.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 106

”Suburb Nights” on eteerisesti eteenpäin rullaava raita, jonka nopeasti säksättävä arpeggio luo kauniin mielenmaiseman. Hiljalleen sen kylkeen nousee edellistäkin eteerisempi synamelodia, joka levittyy ääniaalloille ja kuljettaa biisiä kohti uutta kasvua. Kappaleen noustessa voi ikään kuin nähdä katulamppujen vilisevän auton ikkunan läpi katsottuna. John Major on turkulainen dj-tuottaja ja konemusavaikuttaja, joka on ollut mukana menossa jo useamman vuosikymmenen ajan. Kaikki lähti 80-luvulta ja synapopista päätyen myöhemmin acid houseen ja teknoon. Vuonna 2000 mies hankki levysoittimet, ja siitä lähti seikkailu progressiivisen housen kautta nykyiseen soundiin, joka nojaa esim. tässä kyseissä kappaleessa mukavasti synapoppi-estetiikkaan. Mies soittaa myös monotonisempaa teknoa. Hän vaikuttaa tällä hetkellä X-Rust nimisessä organisaatiossa, joka on vanhin Suomessa edelleen toimiva organisaatio, joka pyörittää bileitä ja järjestää tapahtumia. Kappaleen on julkaissut Sassen levy-yhtiö Mood Music.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 105

Kinetic Memory lähtee käyntiin pianolinjalla, joka on samalla kevyt mutta antaa kuuntelijalle vihjeen siitä, että tästä kasvetaan johonkin isompaan. Pian sen rinnalle nousee perkussioita, jotka rytmittämisen lisäksi luovat hyvin nousun tunnetta. Sen jälkeen kappale saattelee esiin mukavan kummallisesti laahaavan bassopotkun, joka nykii ikään kuin yskivä moottori. Tämä antaa kappaleeseen mukavaa groovea. Kappale on iso teknoraita, jonka vahvuus tulee varmastikin parhaiten esiin isossa teollisuushallissa. Sen takana on tamperelainen veljeskaksikko Buru, joka on julkaissut biisejä tasaisen tappavaan tahtiin lähivuosina mm. suomalaisen Dj Orionin Absence of Facts -levy-yhtiöllä. Miehet soittavat usein livenä, ja meno on silloin erittäin vahvaa ja raakaa. Heidän soundimaailmansa on usein rosoista ja synkkää, industrial-vaikutteista teknoa, jos sallitte.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 104

Rinneradio on konsepti, joka on rakentunut saksofonisti Tapani Rinteen ympärillä. Yhtye perustettiin jo vuonna 88 Edward Vesalan ja Tapani Rinteen toimesta. Edward Vesala on rumpali ja Suomen tärkeimpiä muusikoita, kun puhutaan nykyjatsista. Tapani Rinne on sibeliusakatemiasta 80-luvulla valmistunut puhallinsoitin-virtuoosi, jonka ykkössoittimeksi on valikoitunut saksofoni. Yhtyeeseen kuuluu nykyisin Tuomas Norvio ja Juuso Hannukainen. Vaikka yhtyeen kappaleita ohjaa vahvasti Rinteen saksofonin soitto ja hänen säveltämänsä kauniit melodiakulut, eivät ne yksin jaksaisi kantaa biisejä loppuun asti. Albumeita yhtye on tuottanut 30 vuoden aikana 15. Tämä yhtye on tehnyt musiikkia mm. suomalaiseen rikossarjaan ”Kylmäverisesti sinun”. Tapani Rinne on lisäksi tuottanut useita omia soololevyjä vuosien varrella. Se mikä tekee Rinneradiosta juuri Rinneradion, on jazzelementtien sovittaminen moderniin elektroniseen musiikkiin ambientista drum and bassiin. Kappale ”Airo” on vuonna 2003 julkaistulta Lumix-LP:ltä. Se on kaunis ja viipyilevä down-tempo-raita ilman biittejä. Se on selkeästi rytmitetty vaikkei perkussioita ollakaan käytetty. Kappaleelle on myös tehty vangitseva ja vahvasti suomalaiseen mielenmaisemaan ja estetiikkaan nojaava video, jonka on ohjannut PV Lehtinen, joka tunnetaan maailmanlaajuisesti lyhytelokuvistaan. Lumix-levyn on julkaissut suomalainen Rockadillo Records.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 103

”Jack the Hustlerin veljekset onkin jo esitelty aiemmin kahteenkin kertaan. Petja Virikko on Mood Musicille musiikkia tuottava puolikas ja Mitja Virikko Maajossa vaikuttava toinen veljeksistä, jotka aiemmin – noin 5 vuotta sitten – tunnettiin bassorikasta housea ja garagea tuottavana kaksikkona tämän aliaksen alla. Uusia biisejä ei ole miehiltä tämän projektin puitteissa tullut enää vuosiin mutta meno jatkuu vahvana toisen aliaksen ja muiden projektien alla. Would I on rikkobiittinen ja bassompi raita, joka on jäätävän kylmää menoa aina välivaiheen suvantoon, jonka lämpimät rhodes saundit ja pulputtava basso antavat osviittaa jostain aurinkoisesta, kunnes toinen droppi tiputtaa kuuntelijan takaisin kylmäaltaaseen. Kappaleen on julkaissut ranskalainen overcooked records.”
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 102

“Halusin rikkoa kaiken rakenteen ja nähdä voiko muodon tuhota.” Näin kuvailee ensimmäistä soololevyään tämän hiljattain julkaissut Timo Kaukolampi, joka tunnetaan ehkä paremmin miehen muista musiikkiproduktioista, K-X-P:stä, OP:L Bastadista ja Larry & the lefthandedistä. Kaukolampi on moniosaaja, jonka musiikissa yhdistyy vahvasti elektron, idm:n ja muun koneellisen ja kokeellisen musiikin lisäksi myös krautrock sekä progressiivinen rock. “Halusin kokeilla ilmavampaa ilmaisua… Tämä musiikki on kahden vastavoiman dialogia, hyvän ja pahan, kauneuden ja kauheuden, ja tämä on ehdottomasti oma matka itseeni.” Hänen musiikissaan kuulee vahvasti maailman musiikin vaikutteet ja sen, että mies ei ole lähtökohtaisesti teknotuottaja, enemmänkin musiikkitaiteen moniosaaja. Kappale ”Three legged giant centipede” on pitkään viipyilevä, polyrytminen ja hitaaseen progressioon nojaava teos, joka kiertää pitkää psykedeelistä mielenmaiseman kehää aina välillä löytäen itsensä melankolisten sävelkulkujen joukosta päätyäkseen taas takaisin psykoottiseen ja repivään monotonisuuteen. Kappale on osa miehen debyyttialbumia, joka on parsittu kasaan useista kymmenistä studio-sessioista, joita mies on lähivuosina tehnyt. Kappale on äänitetty Helsingissä sekä Berliinissä ja ne on miksattu Islannissa legendaarisen Valgeir Sigurðssonin Greenhouse Studiosilla. Sen on julkaissut suomalainen Svart Records, joka on julkaissut musiikkia laidasta laitaan, punkista pohjolaan ja sitä rataa. Lisää Kaukolammen projekteja otetaan varmasti käsittelyyn myös jatkossa. Kappaleen musiikkivideon on ohjannut Samuli Alapuranen, alias Samuli O A, mediataiteilija, jonka töitä myös Kumussa on käsitelty. (PS. Lainaus on vapaasti suomennettu kirjoittajan toimesta https://www.xlr8r.com/mp3/2017/10/kaukolampi-three-legged-giant-centipede/).
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 101

Sasu Ripatti aka Vladislav Delay (aka Luomo jne.) on suomalainen musiikin monitaituri, jonka käsissä äänet ja rytmit saavat monenlaisia muotoja. 1976 syntynyt Ripatti on ollut monessa mukana. Hänen Vladislav Delay -projektinsa on maailmanlaajuisesti erittäin uniikkia glitch-elementeillä höystettyä dub-vaikutteista ambienttia. Luomo taas on lähempänä orgaanista ja lämmintä indie discoa ja deep housea. Näiden projektien lisäksi mies on soittanut rumpuja 2009-2015 Moritz Von Oswald -Triossa. 2011 hän julkaisi oman kokeellisen ja konemusiikkivaikutteisen jazz-levynsä Vladislav Delay trion nimissä. Hänellä on kymmenittäin ellei sadoittain musiikkijulkaisuja mm. Chain Reaction, Bpitch Control ja Moodmusic -levy-yhtiöillä. Ripatin kaikessa musiikissa ovat läsnä orgaanisen tuntuiset synkopoidut rummut, jotka tekevät rytmiikasta arvaamattoman ja eloisamman. Myös glitchmäiset häiriö- ja säröelementit sekä dub-henkisyys chordeissa ja bassolinjoissa ovat yleensä vahvasti läsnä. Kappaleeksi valikoitunut “Ota osaa” on kaunis maalaileva teos, jossa rikkonainen katkeileva rytmiikka sävyttää muuten lämmintä ja herkkää melodisointia. Ajoittain äänimaiseman räjäyttävät dub-chord iskut rytmittävät kappaletta pitäen sitä samalla liimamaisesti kasassa glitchien ja häiriöiden samalla yrittäessä repiä kaikkea kuultua rikki. Kappale on julkaistu hänen omalla Huume Recordings -levymerkillä, jonka kautta hän on pääsääntöisesti julkaissut omia tuotoksiaan, mutta myös esimerkiksi legendaarisen ruotsalaisen Minilogue-duon musiikkia.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 100

Jo edesmennyt Mika Vainio ( Ø ) lienee ollut merkittävin Suomen elektronisen musiikin tekijöistä. Hän ei ainoastaan onnistunut ottamaan paikkaansa äänitaiteilijoiden keskuudessa Suomessa vaan oli myös maailmanlaajuisesti noteerattu ja arvostettu tuottaja ja säveltäjä, ehkä ennen kaikkea kuitenkin taiteilija. Vainion ura oli pitkä, mutta se loppui aivan liian aikaisin ja traagisesti. Hän aloitti aktiiviuransa 80–90-lukujen taitteessa Turussa. Hän oli osa paikallista Hyperdelic Housers -ryhmää, joka järjesti mm. erilaisia rave-tapahtumia etenkin Turussa. Ryhmään kuuluivat Vainion lisäksi Esko Routamaa ja Tommi Grönlund. Hyperdelic Housers oli mukana tekemässä mm. legendaarista Ruisrock-festivaalin osatapahtumaa nimellä Typpihappo-rave ja Neuvostoliiton ensimmäisiä Rave-tapahtumia Leningradissa. Tämän jälkeen 90-luvulla hän keskittyi enemmän itse musiikin tekemiseen tuottaen mitä kummallisimpia ja kauniimpia äänimaisemia monien eri tuottajien kanssa sekä myös yksin. Hän julkaisi suurimman osan tuotannostaan (varsinkin alkuvuosinaan) Sähkörecordsilla, jota pyöritti miehen vanha ystävä Tommi Grönlund. Samalla labelilla julkaistiin myös mm. Jimi Tenorin ensimmäiset pitkäsoitot. Suosittelen myös katsomaan Tenorin tekemän “Sähkö”-dokumentin, joka on koostettu 90-luvulla kuvatuista materiaaleista missä mm. Vainio ja kumppanit testailevat musiikillisia ideoita, puhuvat inspiraatiosta ja niin edelleen, elävät taitelijaelämää. Oman tuotantonsa lisäksi hän oli toinen puolikas maailmanmaineeseen nousseesta Pan Sonic duosta, joka otetaan varmastikin käsittelyyn tässä lähiaikoina. Vainio menehtyi aivan hiljattain varsin traagisesti ystävysten ollessa Ranskan-matkalla, tämä käy ilmi YLEn tekemässä artikkelissa, jossa on haastateltu Vainion ystäviä. Häntä ovat jääneet kaipaamaan avovaimon lisäksi useat musiikki-ihmiset, ystävät ja fanit. Vainion poismeno noteerattiin maailmanlaajuisesti. Äkillinen kuolema ei alenna miehen merkitystä, eikä myöskään ylennä sitä. Miehen musiikki on aina ollut edellä aikaansa ja hänen esteettinen näkymyksensä on ollut vailla vertaa. Vainio on minimalistisen elektronisen musiikin mestari. Tämä tulee hyvin esille varsinkin hänen varhaistuotannostaan. Myös Pan Sonic – vaikka onkin ajoittain erittäin raskasta ja jykevää – perustuu siihen, että olemassa olevista elementeistä otetaan mahdollisimman paljon irti ja annetaan jokaiselle soundille sopivasti tilaa. Kappaleen valinta Vainion kohdalla osoittautui erittäin haasteelliseksi, koska hänellä on niin paljon hyvää tuotantoa. Lopulta päädyin valitsemaan miehen 2014 julkaisemalta Konstellaatio-LP:ltä kappaleen ”Syvyyden Kimallus”. Kappale kuvastaa hyvin Vainion tuotantoa, jossa muutamalla käytetyllä elementillä leikitään koko kappaleen läpi varioiden ja moduloiden niiden signaaleja sopivassa suhteessa. Näin kappaleessa säilyy pieni eloisa jännite, mutta tunnelma säilyy hyvin kokonaisuuden ympärillä. Kappale oli myös osana Vainion muistolle tehtyä tribuuttia 2018 Lux Helsinki -valotapahtumassa, jossa Unkarilainen valotaiteilija László Bordus toteutti vaikuttavan Building Mapping -tyyppisen projektion Helsingin Tuomiokirkkoon. Jos Vainion elämä kiinnostaa enemmänkin suosittelen lukemaan ja katsomaan seuraavat teokset/artikkelit (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/12/18/mika-vainio-a-quiet-life & https://boilerroom.tv/microsite/sahko-the-movie/)
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 99

Vuonna 1994 julkaistu Monotone Fantastique on kappaleena yksi suomalaisen ja miksei myös kansainvälisen teknon suunnannäyttäjistä ja edelläkävijöistä. Samoin on mies biisin takana. Kimmo Rapatti aka Mono Junk aka Melody Boy 2000 aka Detroid Diesel jne. syntyi Imatralla 69. Nuorena mies löysi tiensä Suomen Turkuun ja 90-luvun alkupuolella alkoi myös syntyä musiikkia, jota hän julkaisi lähinnä oman Dum Records -levy-yhtiönsä kautta. 90-luvulta asti aktiivisena pysynyt tuottaja on ollut hyvin tärkeässä roolissa suomalaisen teknon suunnannäyttäjänä yhdessä mm. Mika Vainion ja Jimi Tenorin kanssa. Hän oli myös alituisesti kontaktissa edellämainittujen taiteilijoiden kanssa ja heidän synergiastaan syntyneet tuotokset ovat olleet korvaamattomia suomalaisen elektronisen musiikin synnyssä ja kehityksessä. Tämä käy ilmi mm. Jimi Tenorin “Sähkö”-elokuvasta, joka käsittelee herrojen alkutaivalta elektronisen musiikin parissa 90-luvulla. Kimmo Rapatin tuotanto on ennakkoluulotonta ja siinä näkyy ja kuuluu vuosikymmenten kokemus ja rakkaus elektroniseen musiikkiin. Ajoittain tuotanto on raakaa ja nopeaa teknoa, ajoittain noisemaisempaa äänikirskuntaa, ajoittain dubimaista fiilistelyä, ajoittain taas melodisempaa ja rullaavampaa, riippuen aliaksesta, jota hän kulloinkin käyttää. Rapatti on analogimies henkeen ja vereen. Analogisyntetisaattoreita hän rakastaa niin, että on sanonut että hänet tulee haudata klassikosyntetisaattorien äänipiirien kanssa. Mono Junkilta / Melody Boy 2000:lta julkaistu Monotone Fantastique on ajaton minimalistinen klassikko. Sen bassolinja kulkee läpi koko biisin rennosti pulputtaen mutta samalla poukkoilevan omatahtisesti. Tämän ympärille rakentuvat rumpurytmit nakuttavat leikkisää vuoropuheluaan. Kappale voisi hyvin olla yhtä julkaistu niin 2010-luvun lopulla kuin 1990-luvun alussa, niin hienosti Rapatti vangitsee minimaalisen teknon hengen kappaleessaan. Se on julkaistu juurikin Dum Records -levymerkillä.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 98

Antti Rasi on suomalainen pitkän linja techno- ja (erityisesti) house-dj. Hänen soundiaan voisi kuvailla jonkulaiseksi diipin technon ja hämyisen metsäisen tech/deep housen sekoitukseksi. Mies on ollut aikanaan aktiivisoittaja helsinkiläisellä Playground-klubilla sekä soittanut myös ulkomailla. Berliinissä hänet nähtiin usein Golden Gatessa dekkien takana. Soittajana hän innostuu erityisesti jatkoista ja niiden omasta hämyisestä tunnelmastaan. Musiikin tekijänä Rasin soundi on varsin tunnistettavaa ja omaleimaista. Se on monesti melodisesti maalailevaa houserytmiikalla kyllästettyä leijuntaa, jossa on mukana myös vokaaleita. Tänä vuonna hän on ollut mukana tekemässä Ooppera Skaalalle musiikkia Södergranin runoihin pohjautuvassa Vierge Moderne -konemusiikkioopperassa. Musiikit on tehty yhteistyössä säveltäjä Janne Stormin kanssa. Not Your Shaman on ilmaisbiisi, joka löytyy soundcloudista vapaasti ladattavana. Se on tehty yhteistyössä toisen helsinkiläis-dj:n Henri Michaelin kanssa. Henri Michael taas on nuori tulokas housekentällä. Miesten tyylit ovat varsin lähellä toisiaan. Kappaleessa on selvästi metsäinen tunnelmointi ja mukana on paljon primitiivisiä elementtejä. Keskikohdan suvanto on mukavan viipyilevä shamaanisten vokaaleiden valuessa pitkin äänimaisemaan.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 97

Orionista on moneksi. Mies tunnetaan ehkä parhaiten YleX:n yhtenä dj-juontajana. Tästä syystä hänet liitetään monesti ehkä kaupallisempaan musiikkiin mutta miehestä löytyy myös niin sanottu uugeempi puoli. Juska Wendland on Tampereelta alunperin kotoisin oleva levyseppä jonka selektio on laaja chilloutista raaempaan teknoon. Hommat alkoivat kiinnostaa ysärillä hallibilessä käydessä. Ensimmäinen julkaisu tuli brittiläisellä Solaris levy-yhtiöllä 2009 ja omat YleX:n radiojuonnot alkoivat 2011. Tämän jälkeen mies on ollut mukana mm tekemässä YleX:n tiistain tanssi-ilta ohjelmaa ja soittanut ahkerasti ympäri Suomea ja Eurooppaa mm Ministry of Soundin bileissä jne. Kappaleena Sedate on hyvä, dynaaminen ja suoraviivainen “teknotyökalu” eli tanssilattialle se tekee tehtävänsä täydellisesti. Työkalu saattaa kuullostaa ehkä negatiiviselta termiltä mutta se ei sitä ole, se on dj:n tapa sanoa että tämä sopii moneen paikkaan ja tekee tehtävänsä siinä missä sen tarvitsee. Biisin biitti puskee eteenpäin kuin juna ja sen rinnalla kulkevat bassot ja stab-elementit ovat vähintään yhtä kolisevia ja tanssijalkaa kutkuttavia. Kappale on julkaistu miehen omalla Absence of Facts -levymerkillä jolla on julkaistu myös mm Orionin ja Ruotsin teknolegendan Cari Lekebuschin yhteisprojekteja.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 96

Vedetään kumu vähän bassommalle ja lisätään mukavan swingaava elektromainen biitti ja saadaan Trustan ”Hypnotic”. Biisissä on paljon elektromaisia vaikutteita, mutta se on estetiikaltaan ehkä kuitenkin lähempänä bassomusiikkia, garagea tai etäisesti dubsteppia; Tai post-dubsteppia, jos silmälaseja syvemmälle työntäen ja genre-trendeihin uskonnollisesti suhtautuen sitä haluaa nimittää. Biisi ammentaa paljon vaikutteita ja fiilistä vanhoista rumpukoneista, etenkin 808:sta jonka lengendaarinen ja varsin tunnistettava cowbell-ääni on tässäkin biisissä vahvasti läsnä. Taustalla pyörivät pad-syna, bassot ja vokaalisämplet luovat mukavaa mystisyyttä, joka onkin kappaleen julkaisseen Swamp 81 recordsin leipälajia. Brittiläinen levymerkki on erittäin tunnettu etenkin rytmikkään ja synkähkön bassomusiikin faneille. Kappaleen taustalla toimiva Trusta tunnetaan ehkä paremmin artistinimellä Tes La Rok. Tällä aliaksella hän on julkaissut varsinkin 2000-luvun aikana paljon dubsteppiä. Tes La Rok oli myös yksi tärkeimmistä hahmoista koko genren syntyessä ja kasvaessa kansainväliseksi musiikkisuuntaukseksi ja ilmiöksi. Hänellä on julkaisuja useilla dubstepin kannalta erittäin merkittävillä julkaisuilla sekä tuottajille tuttuun tyyliin myös oma levy-yhtiö nimeltä Noppa, jonka kautta mies julkaisi oman musiikkinsa lisäksi muidenkin suomalaisten musiikkia. Lisäksi mies oli eturintamassa soittamassa alagenren tärkeimmissä tapahtumissa ja tuomassa Suomeen dubstepin suurnimiä järjestämällä Helsingissä iltoja nimeltä Slam It!. Ennen dubsteppia mies teki (luonnollisesti) drum&bass musiikkia Dice-nimen alla. Nyttemmin tuottaja ja dj (oikealta nimeltään Jani Niiranen) tekee mm. taustoja ja tuottaa biittejä räp-artisti Rauha Mamalle ja Pijalille.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 95

RRKK, RRIMÖYK, DIN DEM, MÖRKÖ, RUMPUKONE, ROOPE K, KOKSU K, olikohan vielä muita. Tällä suomalaisella äänimaailman pioneerilla on monta aliasta moneen hommaan. Suomen yksi ehkä tuotteliammista tuottajista, räppäreistä ja säveltäjistä on aloittanut jo nuorena ja ollut mukana monessa. Räp-projektit Ceebrolistics ja Serkkupoika sekä nykyisin Eurocrack nostivat miehen ihmisten tietoisuuteen räppärinä, mutta harva ehkä tietää että hän teki ja tekee myös suuren työn räppien taustojen, rytmien, biittien, bassojen ja tunnelmointien kanssa. Kun Suomessa ihmeteltiin 2000-luvun puolivälissä dubstepin saapumista, RRKK oli jo tykitellyt steppibiittejä kuuntelijoiden tärykalvoille useita vuosia. DIN DEM on miehen taiteellisempi puoli; synkkää ja kolkkoa rytmistä ambienttia ja hämärää kolinaa, joka monesti temponsa puolesta valuu hiphoppiin mutta on tunnelmaltaan varjoisampaa. Powerlines nousee hitaasti pintaan, kummittelee siinä hetken ja vaipuu takaisin varjoihin. Kappaleen rytmi tuo mukavaa vaihtelua kumujen 4/4- eli tasabiittitarjontaan. Varjoissa UG-meno näkyy myös julkaisun muodossa, ainoastaan bandcampin kautta myynnissä oleva 117 levy (jolla kappale julkaistiin) on julkaistu myös kasettina, joka kylläkin on myyty jo valitettavasti loppuun.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 94

Sukelletaan taas vaihteeksi elektron groovaavaan maailmaan ja otetaan kumussa käsittelyyn nuori seppä Helsingistä nimeltä Sansibar (tunnettu myös aliaksella Cult of Personality). Sansibar on vakiinnuttanut paikkansa suomen musaskenessä viimevuosien aikana. Hän on ollut mm soittamassa Flow-festivaaleilla kansainvälisen huippukaartin seassa ja tekee Radio Helsingillä Émotsiya-ohjelmaa yhdessä dj Kateriinan kanssa. Nonstop on mukavan groove ja täysillä akuilla sähköistetty kipale joka on samalla mukavan poukkoileva ja pyörteisen hypnoottinen. Kappaleen on julkaissut Berliiniläinen FTP-levymerkki jolla on tullut lukuisia julkaisuja elektron saralla.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 93

Samuli Kemppi lienee Suomen tunnetuin teknonimi, ainakin kansainvälisesti. 90-luvulla uransa aloittanut Kemppi on alunperin kotoisin Lahdesta. Hänen ensimmäiset kosketuksensa teknoon tulivat laittomien ug-tapahtumien kautta. 90-luvun alun saundimaailma oli rankkaa ja nopeaa teknoa. 2000-luvun taitteella Kemppi teki vaimonsa kanssa houseprojektin nimellä Sam & Gigi. Projekti ei kuitenkaan kestänyt kauaa sillä Kempin veri veti takaisin rankemman saundin pariin ja takaisin teknoon. Vuosi 2008 lienee yksi merkittävistä käännekohdista Kempin uralla. Hänen aiemmat julkaisunsa olivat päätyneet legendaarisen saksalais-dj:n Marcel Dettmannin soittoon hieman aiemmin ja juuri 2008 Kempin kappale “Vangel” päätyi Dettmannin Berghain 2 -miksaukselle. Tämän jälkeen julkaisupyytöjä alkoi satelemaan ympäri maailmaa monilta eri levy-yhtiöiltä ja Kemppi julkaisinkin uusia biisejä kuin liukuhihnalta. Hän löysi lopulta pidemmän ja syvemmän yhteistyökuvion italialaisen M_rec levy-yhtiön kanssa joka julkaisi miehen ensimmäisen pitkäsoiton “The Observer Effect” -LP:n 2014. Kemppi on myös ahkera keikkailija ja live-esiintyjä ja on soittanut laajasti Euroopassa, Aasiassa ja Amerikoissa. Muiden julkaisijoiden lisäksi hän on työstänyt Deep Space Helsinki teknokonseptia yhdessä toisen tunnetun suomalais-dj:n Juho Kustin kanssa. Aliaksen takaa miehet ovat pyörittäneet maailmanlaajuisesti tunnettua radio-show:ta, klubi-iltoja Helsingissä sekä julkaisseet omaa tuotantoaan. Deep Space Helsinki konseptin lisäksi hän on aloittanut oman Power of Voltage -levymerkin. Kempin laajasta tuotannosta (valinnan vaikeuksien kautta) valikoitunut raita onkin ote juuri tulevalta Power of voltage julkaisulta. Pouring over on alussa maalailevaa avaruusseikkailuteknoa. Kemppi onkin sanonut oleensa aina inspiroitunut avaruudesta ja kosmisuus onkin teemana vaikuttava miehen koko tuotannossa. Pikkuhiljaa laajojen melodiakulkujen kylkeen kasvaa bleeppimäiset sateellittiäänet ja sähköiset hih-saundit. Videon ovat tehneet yhteistyössä vj Indigo, Hannu Huhtamo ja Janne Parviainen.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 92

Harvest on kuumottava ambient kipale. Sen äänimaisemaa repivät äänisynteesit ovat kuin kynsiä alitajunnan liitutaululla, toiset hitaampia, toiset terävämpiä. Harvest on todella pahaenteilevää ja ahdistavaa äänialojen vaihtelua, tietyissä olosuhteissa sopisi hyvin ekokuoleman ääniraidaksi matkalla kohti identiteetin kadottamista. Ehkä vähän mahtipontisesti ilmaistu mutta minussa kappale aiheuttaa välittömästi niskavillojen kohoamista ilmaan. Kappaleen on tehnyt Hannu Ikola ja se on julkaistu hänen omalla Eather Series levymerkillä jolla ei enempää julkaisuja olekkaan vielä kertynyt. Muita ambient julkaisuja Ikolalla on mm Kaukana Väijyy Ambient levymerkillä. Ikola tunnetaan ambient julkaisujensa lisäksi vahvana teknon taitajana ja kovana live-aktina. Ikola pyörittää myös levymerkkiä Etherwerks jolta olemmekin jo ottaneet kaksi kumua aiemmin käsittelyyn. Etherwerks on noussut julkaisujensa ja tapahtumiensa kautta yhdeksi tärkeimmistä suomalaisista teknolevymerkeistä. Se on julkaissut biisejä mm Rasmus Hedlundilta, Kitkatonelta ja Hannu Ikolalta itseltään. Ikola on myös tuttu näky Helsingin teknobileiden soittajarepertuaarissa. Lisäksi hän oli vahvasti mukana suomalaisen Machine Soul -konemusiikkidokumentin teossa olemalla kontaktihenkilönä elokuvatiimin ja suomalaisten konemusiikkitekijöiden välillä. Miehellä on siis selvästi oma tärkeä roolinsa suomalaisella teknokentällä.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 91

Seuraavaksi käsittelyyn otetaan Pekko, helsinkiläinen teknotuottaja. Vähän löytyy miehestä infoa, niin keskitytään musiikkiin. Pekon saundi on varsin laajaspektristä. Livenä miehen setit ovat tanssilattiavetoisia ja energisiä, ainakin setit jotka olen todistanut. HPTY-levymerkillä julkaistu EP Culpa Becco on pääsääntöisesti varsin maalailevaa teknoa. Samalla se on energistä eikä bassopoljentoa puutu. Otetaan tarkempaan tarkasteluun EP:n nimikkoraita. Kappaleessa on hyvä elementtien dualismi raskaan bassorummun ja narisevan bassolinjan sekä laajojen melodisten synasaundien ja groovaavien perkussioiden välillä. Kappaleen lopussa se paljastaa itsestään uuden hempeämmän puolen uuden melodisen elementin myötä. Kappale rullaa hyvin koko kaarensa ajan. Kappaleen on julkaissut aiemmin mainittu HTPY-levymerkki. Sen takana toimii ainakin Trevor Deep Jr., suomalainen house-duo, jonka tuotantoon paneudutaan vielä jatkossa lisää.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 90

”Vogel” on mukavan minimaalinen ja funky raita. Sen bassokulku on leppoisasti poukkoileva ja kappaleen rytmiikan ympärillä pyörivät elementit luovat poljentoon mystisen tunnelman. Biisissä aika-ajoin pintaan nousevat jouset katkaisevat rytmin orgaanisesti antaen sille taas lisää potkua seuraavaan kiertoon. Kappaleen on kirjoittanut ja tuottanut Elli, joka myös taituroi kitaraa psygerokkaavassa yhtyeessä Multishiva sekä on mukana pyörittämässä Samea-nimistä ambient-henkistä iltamaa Jyväskylässä.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 89

Otetaan lähiökierros Helsingissä Ilkka S(aastamoisen) johdatuksella. “Hermanni/Vallila” lähtee heti käyntiin. Korkeat rikotut äänialat kaikuvat pitkin alla polkevaa raskasta bassomattoa. Tätä seuraa uusi yhtä avaruusteemainen rikottu melodia. Kappaletta seuraa koko ajan mukavan häiriintynyt polyrytmisyys. Pikkuhiljaa kappaleen edetessä avaruusmelodioiden alta paljastuu lämpimämpi äänipeite, jonka kautta kappale lopulta hiljenee. Ilkka S on tunnettu erityisesti kovista live-keikoistaan. Miehen saundi on kulmikasta ja varsin rosoista aivan kuten tämänkertaisessa Kumu-näytteessä. Vaikka saundi onkin raakaa ja vahvaa, sen alla piilee usein pieni harmoninen lämpö ja groove. Myös tämän Kumun on julkaissut suomalainen Etherwerks, joka otettaneen pikapuoliin tarkemman tarkastelun alle.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 88

Kitkatone on suomalainen teknotekijä, joka on viime vuosina ponnistanut näkyvästi myös kansainväliseen maineeseen. Miehen biisejä on ollut mm. Carl Coxin soitossa sekä keikkoja on alkanut pukkaamaan Berghainin teknomekkaa myöten. Hänen dj- sekä live-keikkansa ovat täyttä rautaa. Kitkatonen omaa tuotantoa ovat päätyneet julkaisemaan useat eri levymerkit kuten Arts, Relapso, Nodrize Records sekä tämän kyseisen kappaleen julkaissut suomalainen levy-yhtiö Etherwerks. Kitkatonen oma tyyli on mukavan energistä ja voimakasta. Hihat ja cymbaalit vaihtavat välillä vuoroaan virveleiden ja muiden perkussioiden kanssa omassa tahdissaan, jota on mukavan vaikea seurata. Myös melodialinjat liikkuvat vikkelästi, arpeggiot nakuttavat ja suunnan muutokset kappaleen vaiheissa eivät yleensä noudata sitä perinteisintä kaavaa, ehkä siksi kappaleet ovatkin erittäin tanssilattiavetoisia isolla jalalla, isoa saundia hyvällä nyrjähdyksellä niin sanotusti. “Remainder” kappaleena hiipii hitaasti esiin. Sen melodiakoukku on yksi kuumottavimmista omaan makuuni, piinaava ja hyvin tahdistettu. Sitten hyökkäävät symbaalit ja pellit. Kaiken aikaa takana narskuttaa aukeillen ja sulkeutuen basso. Kyseinen biisi on yksi omia suomisuosikkejani teknon saralla, ehdottomasti. ”Etherwerks”-kappaleen julkaissut levy-yhtiö on myös tasavallasta. Sitä pyörittää Hannu Ikola. Häneen ja Etherwerksiin palaamme varmasti myöhemmin.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 87

Kappale ”Summah Time” on leikkisä ja lämmin. Se lähtee liikkeelle vahvalla teknopotkulla, joka kerää ympärilleen nopeasti tunnelmallisesti hieman kevyempiä äänialoja. Lämmin pad-melodia huuhtoo äänimaisemaa basson leikkiessä sen rinnalla. Nämä äänet käyvät mukavasti keskustelua keskenään avautuen ja sulkeutuen. “Summah Time” lunastaa nimensä kesäisellä groovella. Biisin on tehnyt Petja Virikko, toinen puolikas Jack the Hustler ja Ontek -projekteja, jotka hänellä on veljensä Mitja Virikon kanssa. Tamperelaiselta tuottajalta on tämän vuoden aikana tullut aimo määrä julkaisuja, remixejä ja yhteisprojekteja mm. Ed Ed ja Sasse -tuottajien kanssa. Kyseisen kappaleen on julkaissut Moodmusic Records, jota pyörittää Suomesta Saksaan muuttanut Klas Sasse Lindblad. Paneudutaan Sasseen tarkemmin jonkun toisen äänikumun merkeissä.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 86

Tämän kumun kanssa lyödään monta kärpästä yhdellä iskulla. Satoin remix kappaleesta ”About Greatness” on hyvin nostattava ja ihanan eteerinen. Se kasvaa pulputtavasta bassolinjasta tuoden rinnalleen orgaanisesti pikkuhiljaa rumpukomppia ja muuta pientä elämää. Kappale on hyvin maalaileva ja raikkaan melodinen. Oman lisänsä tuovat saarnamaiset puhesamplet, jotka nostavat kappaleen henkisiä elementtejä eksponentiaalisesti. Vaikka kappale kasvaakin lähes koko ajan, se pysyy silti kasassa ja on mukavan syvä ja minimalistinen. Tämä remix onkin yksi lempibiiseistäni suomalaisilta tuottajilta. En voi muistaa tarkkaa lukua, kuinka monta kertaa tämä on tullut bileissä soitettua. Alkuperäisen kappaleen on kirjoittanut Denzel dept.-kollektiivista, joka onkin jo aiemmin esitelty. Kappeleen remixin on taas tehnyt herra nimeltä Satoi, myös dept.:issa vaikuttava tekijä, joka on myös kartuttanut mainetta ambient-musiikin parissa. Kappaleen on julkaissut myös dept.-kollektiivin oma levy-yhtiö, dept.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 85

Laitetaan väliin allekirjoittaneen oma kappale ”Landing Plan A”. Se on muutaman vuoden takainen tuotos, jonka julkaisi sveitsiläinen Good Life -levy-yhtiö. Kappale on leijaileva teknopoljento, joka pulputtaa eteenpäin marimbatyyppisten melodioiden säestyksellä. Kappaleen vokaalit on leikelty NASA:n omista nauhoituksista. Biisi on saanut soittoja ainakin Suomessa Dept ja Maanalainen radio -illoissa. Itsestä on paha kirjoittaa enempää, joten jätän sen jonkun muun hartaille tulevaisuuteen. Nautitaan nyt kuitenkin itse musiikista.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 84

Kappale alkaa kitaramaisella säröitetyllä synariffillä, jonka rinnalle kasvaa nopeasti rytmiikkaa. Alta nousee myös mukavan psykedeelinen zylofoni-melodia. Sitten lähtee biitti ja basso. Stiletti Ana Universe Carrier paahtaa junamaisen varmasti eteenpäin. Kappale on varsin iso äänimaailmallisesti, silti sopivan hillitysti iso. Keskivaiheessa vastaan tuleva rytmiosio rikkoo mukavan äkkinäisesti ison ääniseinän. Tässä vaiheessa kappeleen orgaaniset perkussiot tulevat hyvin esiin. Kappale on hyvä kuvaus Stiletti-Anan äänimaisemista. Melodiat ovat selkeästi pinnassa, äänidynamiikka on pelkistetympää ja se nojaa syntetisaattorien ja rumpukoneiden omiin harmonioihin, eikä kaikkea ole tviikattu ylitäydellisiksi, pieni rosoisuus maistuu muiden elementtien läpi ja tuo kappaleille karakteeria. Tunnelmat kappaleissa ovat vellovia, hypnoottisia ja kasvavia. Stiletti Ana (Ilari Larjosto) on tunnettu myös muista projekteista kuin omasta sooloprojektistaan. Hän toimii myös yhtyeissä Jesse ja Tähtiportti, kummassakin on vahvasti mukana elektronisen musiikin kosketus. Larjasto on myös ollut mukana K-X-P:n tuotannossa sekä tehnyt useita yhteistyöprojekteja mm. Trevor Deep Jr:n ja norjalaisen Skatebårdin kanssa. Ilari Larjosto on myös mediataiteilija Harri Larjoston poika. Video onkin isän käsialaa. Kappaleen on julkaissut ranskalainen I’m a Cliche -levy-yhtiö, jonka katalogista löytyy artisteja kuten Red Axes ja Catz ’N Dogz.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 83

Aiemmin Kerma, sOda, Rose Garden ja Redrum, nykyisin Kuudeslinja, Kaiku, Ääniwalli ja Siltanen. Tässä muutamia klubeja joiden takaa tämän viikkoinen kumuartisti. Pikku Toni eli Lil Tony tunnetaan ehkä paremmin klubin pyörittäjänä, promoottorina ja dj:nä. Veteraani-ikään päässyt Toni Rantanen on ehkä merkittävämpiä suomalaisia konemusiikkivaikuttajia. Ilman miehen panosta Suomen ja Helsingin tekno- ja houseskene olisivat kovin kovin erilaiset. Toni aloitti uransa dj:nä 90-luvun alkuvaiheessa housen ja teknon rantautuessa Suomeen. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Monia onnistuneita ja Suomessa suuntaa näyttäviä klubeja, useita julkaisuja mm Innervisions levymerkillä ja mainittavanarvoisena myös tärkeä rooli Flow festivaalin järjestäjäorganisaatioissa (Resident advisor’s Front yard lavan kuratointi). Kappale Anton’s Groove on julkaistu juurikin saksalaisella erittäin arvostetulla diipin housen levy-yhtiöllä Innervision. Kappale on mukavan hypnoottinen arpeggiomelodioineen. Se on viipyilevä ja nojaa hyvin vahvasti rumpukone estetiikkaan rytmeissään.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 82

Californialaissyntyinen Johannes Auvinen ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä suomalainen, mitä sillä nyt ikinä halutaankaan tarkoittaa. Suomensukuinen hän kyllä on, ja myös Suomessa vaikuttanut. Mies on ollut mukana mm. Jori Hulkkosen ohjaamassa Acid Symphony Orchesterissa. Tin Manin tavaramerkki on kuiva narskuva acid-äänimaailma, alusta loppuun, aukeillen ja sulkeutuen, laajentuen ja supistuen, tullen ajoittain pintaan hengittämään happea sukeltaakseen taas takaisin pinnan alle. Kappaleet ovat monesti puhtaita acid-melodia-iloitteluja, eikä niissä rumpujen lisäksi ole monia muita elementtejä. Hänen acid-sävellyksensä poikkeavat monista muista samankaltaisista monimuotoisempien ja monimutkaisempien melodiakulkujen ansiosta. Monelta konemusiikkiin vihkiytyneeltä tuottajalta löytyy kotoaan juuri 303 (ns. Acidsyna), tai joku tämän klooneista, ja se on useilla ahkerassa käytössä. Silti Tin Man onnistuu aina kuulostamaan juuri Tin Manilta, ei keneltäkään muulta. Auvinen on uransa aikana työskennellyt monien nimekkäiden teknolegendojen kanssa, kuten John Tejada, Donato Dozzy ja Gassegrain. Hän on myös tehnyt uus-klassisia töitä wieniläisen sinfoniaorkesterin kanssa. 2012 julkaistu ”Museum of Acid” on hieman poikkeava miehen uudemmista raidoista, sillä siitä löytyy paljon muitakin melodisia elementtejä kuin acidin narskunta. Toisaalta niin löytyy koko levyltä “Neo Neo Acid”, jolla kappale on julkaistu. ”Museum of Acid” on mukavan ilmava ja lempeä. Sen on julkaissut Acid Test -levy-yhtiö, Absurd Recordingsin alla toimiva tytäryhtiö.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 81

Morphology: Matti Turunen ja Michael Diekmann. Elektro-duo, jonka on noteerannut moni huippu-DJ, kuten Nina Kraviz. Funkkaavaa rytmiikkaa, acid-melodioita ja aavemaisia tunnelmia yhdistelevä duo on yksi elektron kansainvälisistä kärkinimistä. Kappale ”Dust Solution” on mukavan kevyt ja dub-henkinen. Kappaleen on julkaissut brittiläinen Central Processing Unit, joka on yksi modernin elektromusiikin kulmakivistä.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 80

Hiipivää ja kylmäävää teknoa, joka pitää kuuntelijan mukavasti varpaillaan. “Kuolonkellot” etenee hitaasti pitkin äänimaisemaa terävin sähköiskumaisin nykäyksin, kunnes vajoaa hetkelliseen odotuksen tilaan, jonka suvannon uomista nousevat kappaleen omintakeisin nimikkoelementti, kellot. Kappale kasvaa mukavan orgaanisesti kohti vääjäämätöntä sähkömäisten jousikaikujen repiessä syntetisaattoriääniä tunnistamattomiin muotoihin. Kappaleen on tuottanut Jyväskylästä alkujaan ponnistanut Juho Kahilainen, mies jonka kappaleita ovat julkaisseet mm. M_rec ja Prologue. Nykyisin Kahilainen tekee musiikkia pääsääntöisesti duo-projektissa HYV, nimi lienee tullut Hyvinkäästä missä mies nykyisin asuu, mene ja tiedä. Duo on edelleen aktiivinen ja heidän tuotoksiaan saattaa eksyä vielä kumujen joukkoon myöhemmin. Kappaleen on julkaissut saksalainen Prologue-levy-yhtiö, joka onkin jo esitelty aiempien kumujen aikana.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 79

Peik on Tampereella Swäg-kollektiivin riveissä vaikuttava dub-spesialisti. Hän on myös toinen puolikas Syntetisaattoriorkesteri Galaxia. Peikin saundi on pehmeää ja dub-henkistä. Kumuun valikoituu poikkeuksellisesti koko julkaisu, koska kyseistä kappaletta en löydä youtubesta/soundcloudista tai muista äänipalveluista. Vain vinyylillä jullkaistu “Keisari Haile Selassie”-EP on dubille uskollista musiikkia dubteknosta skänkkäävämpään hieman ska-henkiseen poljentoon. EP:n on julkaissut Meditation Steps -levy-yhtiö jota pyörittävät M-za ja Sipitron, Tampereelta lähtöisin olevat tekijät, jotka tunnetaan mm. Spinni (TTY:n musiikki kollektiivi) ja Kaukana Väijyy Ambiet -illoista.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 78

Roberto Rodrigues on monessa liemessä keitetty DJ, tuottaja, mediatekijä ja musiikkiveteraani. Nykyisin Basson ohjelmapäällikkönä toimiva Roberto aloitti musiikkiuransa tuottajana 80-luvun lopussa ja hieman myöhemmin hän siirtyi myös levyjensoiton pariin. Kipinä musiikkia, yöelämää ja tanssia kohtaa syttyi jo nuorella iällä, kun miehen isä kertoi hänelle työstään klubilla. Tämän seurauksena Rodrigues haltioitui tanssimusiikista ja DJ:n toiminnasta yöelämän keskiössä. 80-luvun lopussa hän löysi acid housen. Nyt 30 vuotta myöhemmin miehellä on tilillään kymmeniä julkaisuja sekä kymmeniä remiksejä. Survive on tyypillinen “bouncaava” raita Rodriguesilta. Siinä yhdistyvät acidmaiset bassolinjat ja deep housen funkkaava ja soulahtava tunnelmointi. Kappaleessa on lisäksi mukava swingi joka tuo rytmiikkaan oman garagemaisen vivahteensa. Kappaleen on julkaissut ruotsalainen Swedish Brandy Production.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 77

Jukka Hautamäki, suomalainen mediataiteilija. Töissään hän käsittelee asioiden vuorovaikutusta kontekstista vieraannuttavilla tavoilla installaatioiden, äänien ja videoiden kautta. Mies on valmistunut Turun taideakatemiasta ja on päätynyt työskentelmään New Yorkiin ja hänen töitään on ollut näytillä ympäri maailman. Sound Room V on juurikin sitä mitä mediataiteilijalta voi odottaa.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 76

Poly Sone on tuottaja ja dj Helsingistä. Hänen saundinsa on mukavan energistä, mutta silti viipyilevää, ja melodiat eivät ole liian pinnassa. Niissä on lisäksi monesti kuultavissa jokin outo ja mielenkiintoinen melodinen pohjavire. Poly Sone on osa Dept.-musiikkikollektiivia, joka pyörittää monen tekijän voimin mm. levy-yhtiöitä, bileitä sekä radio-ohjelmia, kaikkia ainakin osittain saman nimen alla. Kollektiivi koostuu ahkerista dj:stä ja tuottajista ja on onnistunut saavuttamaan selkeän paikkansa Suomen tekno- ja house-ympyröissä ja ympyröiden ulkopuolella. Myös tämä kappale on julkaistu Dept.:in omalla levy-yhtiöllä. ”Come find me”-kappale on tehty yhdessä suomalaisen räppärin Noah Kinin kanssa. Noah Kin on nuoren polven suomi-räppäreitä, joka tekee hommat englanniksi. 90-luvun puolivälissä syntyneellä Noahilla on myös nigerialaisia taustoja. Miehen esikoisalbumi julkaistiin noin 6 vuotta sitten 2011. ”Come find me” on juuri sitä mitä nimi antaa ymmärtää. Etsintöjä äänten seassa. Kappale nousee mukavasti kasaan kohti loppua. Se on selkeästi jännitystilaa nostattava biisi. Kun kuuntelen sitä dj:nä, se vaatii minua soittamaan itsensä kohdassa, jossa odotetaan jonkin uuden alkua, käyttää sitä uuden aallon rakennuspohjana. Noah Kinin ääni on hypnoottinen ja viettelevä. Vaikka teknossa harvemmin tavataan käyttää vokaaleja ainakaan semmoisenaan, Noah Kinin filosofiset ja pohtivat spoken word -tyyliset lyriikat ja puheet antavat kappaleelle hyvin nostetta.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 75

Otetaan Kumussa askel takaisin ambienttiin ja Ljudverketin tuotantoon. Hedlund-levymerkillä julkaistu Tuomo Vääsäsen “Raft” on nimensä mukaisesti kelluntaa, lautalla. Mukava hybridi dub- ja idm-tunnelmaista melodiakulkua tuudittaa kuuntelijaa syvemmälle, samalla kun epämääräiset ylikompressoidut “vedenäänet” rikkovat pehmeästi äänimattoa omalla rytmillään. Kaiken alla pulsoi mukavan etäinen mutta selkä basso. Tuomo Väänäsen muukin tuotanto on unenomaista ambienttia, ajoittain melodistakin, ajoittain taas hitaasti kasvavaa ja viipyilevää.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 74

Tämänkertainen Kumu on tuulahdus tropiikkia Tampereelta. Maajo on Herman Primen / Prinssi Hermannin alulle panema projekti, joka monihenkisen bändin voimin tuottaa ja soittaa trooppista house-, afro- ja funk-henkistä musiikkia. Heidän kappaleissaan yhdistyy virkistävästi kone- ja live-soitettu rytmiikka. ”Kofi Obu”-kappaleessa on juurikin tätä henkeä. Livekitarat yhdistyvät syntetisaattorimelodioihin ja rumpukonerytmit leikkivät mukavasti soitettujen perkussioiden kanssa. Kappale on ote 2016 julkaistulta Tropic of Tulli levyltä, joka on saanut kehuja ja ylistyksiä monilta dj:ltä ja artisteilta kuten Black Madonnalta ja Kenny Dopelta. Sen on julkaissut Saksalainen Queen Nanny levy-yhtiö.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 73

Microtuning eli micronuotit, neljäsosanuotit ja niin edelleen, se on mistä Aleksi Perälän musiikki on tehty. Mikronuotit tarkoittavat lähtökohtaisesti puolinuottien välissä olevia äänialoja. Tällainen nuottiskaala poikkeaa perinteisestä länsimaisesta musiikista, jossa ääniskaalat jakautuvat kahteentoista nuottiin (ja oktaaveihin) C:stä B:hen. Mikronuotit ovat melodisia ääniä näiden nuottien välissä. Se ei ole kuitenkaan sama asia kuin “atonaalisuus” eli ns. nuotittomuus. Menee ehkä jargoniaksi, mutta tämä tieto on hyvin oleellinen osa tämänkertaisen Kumun taustatarinaa. Tämän poikkeavan melodiakulun ja äänimaisen voi kuulla hyvin Perälän musiikissa. Kaikki on oudosti nyrjähtänyttä, mutta silti samanaikaisesti jotenkin todella tuoreella tavalla paikallaan. Ei epämelodista, mutta silti jotenkin muissa maailmoissa. Perälä aloitti musiikillisen uransa 90-luvun alussa. Hän tuotti alkuun paljon IDM-musiikkia ja oli kovasti vaikuttunut mm. Aphex Twinin Selected Ambient Works -julkaisuista. 90-luvusta Perälä on tullut paljon eteenpäin. Hänen tuotantonsa on laajentunut ja käsittää paljon erilaisia tyylejä piano-ambientista hypnoottiseen teknoon. Nykyisin Bristolissa asuva suomalainen on erityisesti nykyisin julkaissut musiikkiaan oman AP Musik -levy-yhtiönsä kautta. Hän on julkaissut jo pitkään levysarjaa The Calundi Sequence, jossa hän nimenomaan seikkailee nuottien välissä luoden todella omituisia ja poikkeavia melodiakulkuja ja tunnelmia. Tämänkertainen kappale “UK74R1512120” on yhtä kryptinen kuin nimensäkin. Teknopohjaisen kappaleen melodiat vaihtuvat kuin lennosta silti pitäen yllä samaa omituisen uteliasta tunnelmointiaan. Kappale on julkaistu Calundi Sequence -sarjan 10:nnellä editiolla. Kaikki sarjat ja biisit ovat kuuntelun arvoisia nopeita sukelluksia outoihin tunnelmiin.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 72

Myös tällä kertaa haetaan Kumulle vauhtia Varsinais-Suomen rannikolta. Myös Teersom (Niko Pettersen) on Turusta kotoisin oleva tuottaja ja dj. Hän on osa hiljattain syntynyttä Basement Grey kollektiivia joka järjestää tapahtumia ja julkaisee tinkimättömiä teknoralleja. Teersomin äänimaailmat ovat rikkonaisia ja särötettyjä. Niissä on ns paljon kulmia joihin saattaa satuttaa itsensä jos ei ole varautunut siihen mitä saundi tuo tullessaan. Block6 on myös tällainen biisi. Kappale on iso mutta samalla mukavan rullaava teknoraita. Kappaleessa on sotkettu sekaisin pientä leikkisyyttä ja armotonta paahtamista juuri sopivassa suhteessa. Kappale on julkaistu aikalailla tarkalleen vuosi sitten Basement Greyn toisella EP:llä.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 71

Mesak on Turusta lähtöisin oleva elektron uranuurtaja. Hän (oik nimeltä Tatu Metsätähti) on ollut osana suomalaista elektro skeneä aina 90-luvusta asti. Edelleenkin aktiivisesti maailmalla ja myös Suomen festareilla keikkaileva Mesak on esimerkiksi tämän vuoden huhtikuussa Saksakierroksella jossa hän soittaa mm Berghainissa legendaarisen Leisure Systemin ja Electromotive Forcen yhteisbileissä. Nykyisin mies tuottaa elektron lisäksi myös hip-hoppia, teknoa ja ambienttia. Hän oli myös toinen puolikas 90-luvun lopulla syntyneessä Mr Velcro Fastenerissä. Metsätähden ja Tatu Peltosen yhteisporjekti sai varsin paljon huomioita myös ympäri maailmaa. Kumuksi valikoituva kappale on nimeltään katutaso. Se on leppoisan mukava hybridi dubia, elektroa sekä hip-hop-vaikutteita. Sen on julkaissut. Kappaleen on julkaissut hollantilainen Klakson levy-yhtiö jota pyörittävät modernin elektrosaundin uran uurtajat Steffi ja Dexter.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 70

Jimi Tenor lienee monelle suomalaisille tuttu muusikko ja taiteilija. Miehen ura on ollut pitkä ja monivaiheinen. 60-luvulla syntyneen Tenorin (oikealta nimeltään Lassi Lehto) taiteilijanimi viittaa 70-lukulaiseen poptähteen ja Tenorin lempisoittimeen, tenorisaksofoniin. Tämän lisäksi mies taitaa monet muutkin soittimet. Muistan erään keikan Jyväskylän Lutakossa, jossa hän soitti jonkinlaista pöytätuulettimesta viritettyä (jousi)soitinta. Tenorin ura alkoi 80-luvulla industrial-vaikutteisessa Jimi Tenor and His Shamans -yhtyeessä. 90-luvulla hän siirtyi soolouralle ja 1994 julkaistiin miehen ensimmäinen soololevy Sähkömies. Levyn julkaisi legendaarinen suomalainen levy-yhtiö Sähkö recordings. Sähkö julkaisi vielä toisenkin Tenorin levyn (Europa) ennen kuin mies siirtyi englantilaisen Warp-recordsin talliin. 90-luvun keskivaiheen ja 2000-luvun alun aikana hän teki todellisen läpimurtonsa kansainvälisillä markkinoilla. Hän alkoi myös keikkailla enemmän bändin säestyksellä. Tenorin tuotanto vaihtelee vivahteikkaasti funkista grout-henkiseen elektroon ja takaisin afrobiitin kautta elokuvamusiikkiin ja siitä taas souliin. Hän on tehnyt äänityksiä mm. varsovalaisen sinfoniaorkesterin kanssa ja yhteistyötä rumpalilegenda Tony Allenin kanssa. Eikä miehen ura ole vieläkään ohi. Viime vuosina hän on tehnyt yhteislevytyksiä vaimonsa Nicole Williksen kanssa. Valinnan varaa Kumulle siis oli. Lopulta päädyin miehen vanhempaan materiaaliin. 1994 Sähkömies-levyllä julkaistu ”Travelling Dem Spacewaves” on leppoisa teos. Se on myös hiukan salaperäinen ja kryptinen acid-henkisen bassomelodiansa ja jokseenkin sattumanvaraiselta tuntuvien efektien ja lead-äänien johdosta. Jimi Tenorin laulu ja torvimelodiat tuovat siihen oman hullunkurisen ja miehelle niin omaleimaisen värähtelynsä. Mutta tämä pilke silmäkulmassa tekee Tenorista juuri Tenorin. Sähkömies-levyn julkaisi juurikin aiemmin mainittu suomalainen Sähkö recordings -levy-yhtiö. Sen on perustanut Tommi Grönlund. Levy-yhtiö on noussut kulttimaineeseen maailmalla minimalistisen teknon harrastajien keskuudessa. Tämän lisäksi levy-yhtiö on julkaissut jazzia ja orgaanisempaa musiikkia tytäryhtiöidensä Puu, Jazzpuu ja Keys of Lifen kautta.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 69

Pysytään Kumu-esittelyissä Vaasassa. Samoin kuin Rasmus Hedlund on myös Vesa-Matti Vaasasta kotoisin oleva tuottaja ja dj. Hän kuitenkin asuu vielä kaupungissa, toisin kuin Hedlund. Vesa-Matti on asteen nuorempi, mutta silti jo pitkään musiikin parissa häärinyt herrasmies. Hän aloitti uransa DJ:nä 2000-luvun taitteessa soitellen ambienttia, dubia ja reggaeta siirtyen pikkuhiljaa housen, teknon ja dub-teknon pariin. 2010-luvulla Vesa-Matti on ottanut askeleen eteenpäin musiikissaan, ja hän soittaa nykyään ahkerasti myös live-settejä. Miehen tyyli on vahvasti syvällistä, oikukkaan pahankurista ja maalailevaa, oli kyseessä sitten house, tekno, dub tai ambient. Juuri sopivaa musiikkia tanssilattialla tapahtuvaan itsetutkiskeluun. Monet hänen tuotoksensa uppoavat ala-kategoriaan dub-tekno. Se on hitaasti kasvavaa ja kevyttä teknoa jossa – arvatenkin – käytetään paljon dub-elementtejä, pitkiä kaikuja ja delay-efektejä, syviä bassoja ja bassolinjoja sekä tietyn tyyppisiä chord-ääniä. Sitä on myös kappale ”Pacifist”. Se on kaunis teos, jonka pitkät pad- ja lead-syntetisaattorilinjat luovat unenomaisen, kasvavan ja odottavan tunnelman. Alla pyörivät dub-chordit sekä subit luovat melodisen rytmin. Näiden avulla kappale rullaa mukavan vaivattomasti eteenpäin säilyttäen keveytensä ja syvyytensä myös rumpuohjelmoinneissa ja askelluksissa. Kappaleen on julkaissut Subself records, ukrainalainen levy-yhtiö, joka keskittyy juurikin Vesa-Matin kaltaiseen maalailevaan ja syvälliseen teknoon. Tämän lisäksi Vesa-Matilla on julkaisuja myös aiemmin esitellyllä Ljudverket-levy-yhtiöllä sekä Miller Street Sessionilla. Hän soittaa myös reggaeta ja dubia Mesa-Vatti aliaksen alla.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 68

Rasmus Hedlund on pitkän linjan suomalainen musiikin tuottaja, joka aloitti tuottamisuransa tracker-ohjelmilla 90-luvulla demoskene-aikoina. Hänen kova kiinnostuksensa äänituotantoa kohtaan ohjasi kuitenkin pian “raudan” eli hardware-syntetisaattorien, efektien yms. jne. hankkimiseen. Mies tekeekin edelleen paljon live-keikkoja, joissa nupit ja nappulat saavat kyytiä. Keikat ovat kirjavia ja tunnelmat vaihtelevat lokaatioiden ja ajankohtien mukaan. Niillä saatetaan liikkua puhtaasti ambientin äänimaisemissa, joukossa voi olla dub-vivahteita tai meno voi olla raakaa hypnoottista teknoa. Aina läsnä ovat hitaasti kasvavat hypnoottiset pyörteet ja laajat täyteläiset äänipadit; aina ainakin kun minä olen ollut todistamassa. Sama meno pätee miehen äänityksiin. 2010 Rasmus Hedlund perusti levymerkin Ljudverket, jonka kautta hän on tuottanut ja julkaissut kaksi vahvaa kokopitkää ambient-painotteista levyään. Hedlundin omien tuotantojen lisäksi Ljudverketillä ovat julkaisseet musiikkiaan Tuomo Väänänen sekä Vesa-Matti Kivioja. Heidän tuotantojaan selektoituu varmasti osaksi Kumuja myöhemmin. Myös tämän viikon Kumuksi kuratoitunut biisi on kyseisen levymerkin julkaisulta. ”Allvarligt talat” on viimeinen kappale ”Alster”-levyltä. Se on kaunis matalista dronemaisista elementeistä kasvava harras ambient-biisi. Äänimaton päälle hiipivät urut tuovat kappaleeseen melankolisen mutta oudon rauhoittavan lisän sen muuten pahaenteiseen ja odottavaan tunnelmaan. Rasmus Hedlund on Ludverketin lisäksi julkaissut musiikkiaan useilla eri levymerkeillä, mm. suomalaisella Etherwerksillä, joka myös tullee jossain vaiheessa esittelyyn. Hedlund on myös tehnyt yhteisprojekteja mm. italialaisen Nessin kanssa ja hänen kappaleitaan ovat remiksanneet kovat tuottajat kuten Edit Select ja Deepbass.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 67

https://soundcloud.com/o-samuli-a/drag-me-through-kempele

Tämänvuotisilla Tampereen filmifestivaaleilla nähtävä “Drag me through Kempele” on kummittelevalla ambient-ääniraidalla varustettu lyhytelokuva Kempeleestä. Kempeleestä, tyhjänä ja autiona. Pulsoivat leikkaukset tahdittavat kummitusmaisia otoksia kunnantalolta, pelikentiltä ja ostarilta; Kempeleellä. Elokuva on mukana kotimaisessa kilpailusarjassa ja on nähtävissä kokonaisuudessaan ainakin toistaiseksi täällä (http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/03/06/uusi-kino-lyhytelokuvakilpailun-aanestys 4 elokuva listalla). Elokuvan on ohjannut Samula Alapuranen. Alapuranen on Tampereelta valmistunut mediataiteilija ja on kotoisin Kempeleeltä. Lisää Alapurasen videoita löytyy hänen vimeo kanavaltaan (https://vimeo.com/samulialapuranen). Hän kuvaa töidensä olevan liikkuvia kuvia joilla on itseään toistava luuppimainen luonne. Sitä on myös ”Drag me through Kempele”. Sen leikkaukset ja rytmiikka on yhteensovitettu hyytävällä tavalla ääniraidan kanssa. Elokuva ja biisi liikkuu hitaasti eteenpäin kasvaen orgaanisesti yhdessä. Voi olla haastavaa sovittaa kappaletta miksaukseen koska ilman videoraitaa se on vain puolet kokemuksesta. Puoletkin siitä kokemuksesta on enemmänkin kuin tarpeeksi kumua varten. Alapuranen tunnetaan myös aliaksen ”O Samuli A” takaa. Tällä nimellä mies on tuottanut mm. jo (kai näin voisi sanoa) kulttimaineeseen nousseen “Ei vittu kytät”-biisin. Siinä missä Alapurasen videoteoksiin tekemät ääniraidat ovat toistuvia nykäyksiä, leikkauksien kanssa odottavan tunnelman luovaa rytmistä ambienttia ilman varsinaisia perkussioita, ovat O Samuli A:n tuotannot chiptune-meiningillä kyllästettyjä leppoisia stepperssejä. Miehestä on ns. moneksi.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 66

Tämänkertainen kumu on tamperelaisen AM/PM Programmen käsialaa. Kappale ”Potamoi” on mukavan vaeltelevaa ambient-teknoa. Lyhyet melodiasekvenssien sykähdykset luovat kappaleeseen unenomaisen äänimaiseman jota dub-rytmiikka tukee hyvin. Kappaleessa on hyvin päätä sekä häntää ja se kasvaa elinkaarensa aikana orgaanisesti. Kappale löytyy ilmaisena tämän samaisen soundcloud-linkin takaa. Miika Salon eli AM/PM Programmen tuotanto on laaja-alaista. Mies on tehnyt ambientin lisäksi paljon esim IDM ja Core-musiikkia, ja on ollut useaan kertaan soittamassa esim. tamperelaisen bile-järjestäjä Kovaydin tapahtumissa. Julkaisujakin on ollut mm. Frozen North, Tishina, Weird and Wired ja juurikin Kovaydin -levymerkeillä.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 65

Seuraavaksi Kumu-esittelyyn otetaan itse maestro Jori Hulkkonen. Kemistä kotoisin oleva Hulkkonen on ollut läsnä suomalaisessa elektronisessa musiikissa siitä asti kun sitä on ollut. 90-luvun alussa mies alkoi julkaisemaan musiikkia Jukka Hautamäen ja Ari Ruokamon kanssa yhdessä perustamallaan Lumi-levymerkillä. Kuitenkin pian Hulkkosen tuotanto sai kansainvälistä huomioita ja mies siirtyi ranskalaisen F-Communicationin alle. Tämän lisäksi julkaisuja on tullut useilla – sadoilla – eri levymerkeillä. Hulkkosen tyyliä on vaikea ja turha niputtaa yhden genren tai tyylilajin alle. Hän on kuitenkin omimmillaan melodisemmassa musiikissa kuten italossa ja sielukkaammassa deep-housessa. Näiden lisäksi discoa, elektroa, acidia, teknoa jne. luonut ja keikoillaan soittanut Kemin kasvatti on myös ahkera levytuottaja, hänen käden- ja korvajälki on kuultavissa mm. suomalaisten NightSatanin ja Villa Nahin levyillä. Hulkkosella on CV:llään myös useita monivivahteisia musiikkiyhteistyöprojekteja, joista mainittakoon ainakin italodisco-projekti Sin Cos Tan (jota hän tekee Villa Nahista tutun Juho Paalosmaan kanssa) sekä Acid Symphony Orchestra, jossa 10 suomalaisen elektronisen musiikin merkkimiestä puskee saundia legendaarisilla 303-syntetisaattoreilla samalla kun Hulkkonen johtaa orkesteria 808-rumpukoneella. Hulkkosesta ja hänen ansioistaan musiikin parissa voisi puhua ikuisuuden. Tehdään miehelle, hänen mielenmaisemalleen ja tuotannolleen kuitenkin kunniaa ja siirrytään tämän viikon Kumuun. Kappaleeksi valikoitui ”Let Me Luv U”, joka julkaistiin 2000 F Communicationilla. Mukavan viipyilevä ja melankolinen deep-house-raita liikkuu eteenpäin orgaanisen rumpurytmiikan tahtiin samalla rakastellen kuuntelijan tärykalvojen kanssa. Kappaleessa on samplatty Willie Hutchin vanhaa gospelhenkistä soul hittiä “Hospital prelude of love theme”.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 64

Uuden kumu-sarjan – joka keskittyy suomalaiseen tuotantoon – aloittaa ehkä Suomen kovimpiin dj:hin lukeutuva Juho Kusti. Kusti on toinen puolikas Basson Radion ”Deep Space Helsinki”-shown dj-duosta, ja samaa nimeä kantavasta levy-yhtiöstä ja klubi-illasta (toinen puolikas on Samuli Kemppi, joka varmasti myös esitellään vielä kumuissa). Nämä miehet ovat olleet kantava rakenne Suomen 2000-luvun (sekä osittain myös 1990-luvun) teknokentässä. Deep Space Helsinki on laadun tae syväluotaavasta ja laadukkaasta teknosta. Juho Kustin tuotanto kulkee samoja teitä hänen selektioidensa kanssa. Mies taitaa dj-hommien lisäksi myös tuotannon. Sekä tuotannossa että seteissä tunnelma on odottavan synkkä ja viipyilevän syvällinen. Minimalismi on tarkoin harkittua ja kappaleiden rytmiikka on kolkon kolisevaa ja särmikästä. Juuri tällainen kappale on Aikenin ”Restlessistä” tehty remixi. Kappaleen on julkaissut kivenkova espanjalainen tekno-label Semantica.
– Joonas Aleksi

Vanhempia biisivalintoja löydät täältä:

Kumu vol 1