Biisit

Viikon kumu on viikottain vaihtuva audio-nostojen sarja, jossa tuodaan esille valtavirtojen ulkopuolelta nousevia modernin – pääsääntöisesti elektronisen – musiikin helmiä. Teema ei ole genrepuritanistinen. Tarkoitus on löytää lauluja ja kappaleita, jotka sopivat artikkeleiden äänimaisemaksi, soundtrackiksi kriisiin ja kumoukseen. Viikon kumuja kuratoi dj/tuottaja Joonas Aleksi.


Viikon kumu 86

Tämän kumun kanssa lyödään monta kärpästä yhdellä iskulla. Satoin remix kappaleesta ”About Greatness” on hyvin nostattava ja ihanan eteerinen. Se kasvaa pulputtavasta bassolinjasta tuoden rinnalleen orgaanisesti pikkuhiljaa rumpukomppia ja muuta pientä elämää. Kappale on hyvin maalaileva ja raikkaan melodinen. Oman lisänsä tuovat saarnamaiset puhesamplet, jotka nostavat kappaleen henkisiä elementtejä eksponentiaalisesti. Vaikka kappale kasvaakin lähes koko ajan, se pysyy silti kasassa ja on mukavan syvä ja minimalistinen. Tämä remix onkin yksi lempibiiseistäni suomalaisilta tuottajilta. En voi muistaa tarkkaa lukua, kuinka monta kertaa tämä on tullut bileissä soitettua. Alkuperäisen kappaleen on kirjoittanut Denzel dept.-kollektiivista, joka onkin jo aiemmin esitelty. Kappeleen remixin on taas tehnyt herra nimeltä Satoi, myös dept.:issa vaikuttava tekijä, joka on myös kartuttanut mainetta ambient-musiikin parissa. Kappaleen on julkaissut myös dept.-kollektiivin oma levy-yhtiö, dept.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 85

Laitetaan väliin allekirjoittaneen oma kappale ”Landing Plan A”. Se on muutaman vuoden takainen tuotos, jonka julkaisi sveitsiläinen Good Life -levy-yhtiö. Kappale on leijaileva teknopoljento, joka pulputtaa eteenpäin marimbatyyppisten melodioiden säestyksellä. Kappaleen vokaalit on leikelty NASA:n omista nauhoituksista. Biisi on saanut soittoja ainakin Suomessa Dept ja Maanalainen radio -illoissa. Itsestä on paha kirjoittaa enempää, joten jätän sen jonkun muun hartaille tulevaisuuteen. Nautitaan nyt kuitenkin itse musiikista.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 84

Kappale alkaa kitaramaisella säröitetyllä synariffillä, jonka rinnalle kasvaa nopeasti rytmiikkaa. Alta nousee myös mukavan psykedeelinen zylofoni-melodia. Sitten lähtee biitti ja basso. Stiletti Ana Universe Carrier paahtaa junamaisen varmasti eteenpäin. Kappale on varsin iso äänimaailmallisesti, silti sopivan hillitysti iso. Keskivaiheessa vastaan tuleva rytmiosio rikkoo mukavan äkkinäisesti ison ääniseinän. Tässä vaiheessa kappeleen orgaaniset perkussiot tulevat hyvin esiin. Kappale on hyvä kuvaus Stiletti-Anan äänimaisemista. Melodiat ovat selkeästi pinnassa, äänidynamiikka on pelkistetympää ja se nojaa syntetisaattorien ja rumpukoneiden omiin harmonioihin, eikä kaikkea ole tviikattu ylitäydellisiksi, pieni rosoisuus maistuu muiden elementtien läpi ja tuo kappaleille karakteeria. Tunnelmat kappaleissa ovat vellovia, hypnoottisia ja kasvavia. Stiletti Ana (Ilari Larjosto) on tunnettu myös muista projekteista kuin omasta sooloprojektistaan. Hän toimii myös yhtyeissä Jesse ja Tähtiportti, kummassakin on vahvasti mukana elektronisen musiikin kosketus. Larjasto on myös ollut mukana K-X-P:n tuotannossa sekä tehnyt useita yhteistyöprojekteja mm. Trevor Deep Jr:n ja norjalaisen Skatebårdin kanssa. Ilari Larjosto on myös mediataiteilija Harri Larjoston poika. Video onkin isän käsialaa. Kappaleen on julkaissut ranskalainen I’m a Cliche -levy-yhtiö, jonka katalogista löytyy artisteja kuten Red Axes ja Catz ’N Dogz.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 83

Aiemmin Kerma, sOda, Rose Garden ja Redrum, nykyisin Kuudeslinja, Kaiku, Ääniwalli ja Siltanen. Tässä muutamia klubeja joiden takaa tämän viikkoinen kumuartisti. Pikku Toni eli Lil Tony tunnetaan ehkä paremmin klubin pyörittäjänä, promoottorina ja dj:nä. Veteraani-ikään päässyt Toni Rantanen on ehkä merkittävämpiä suomalaisia konemusiikkivaikuttajia. Ilman miehen panosta Suomen ja Helsingin tekno- ja houseskene olisivat kovin kovin erilaiset. Toni aloitti uransa dj:nä 90-luvun alkuvaiheessa housen ja teknon rantautuessa Suomeen. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Monia onnistuneita ja Suomessa suuntaa näyttäviä klubeja, useita julkaisuja mm Innervisions levymerkillä ja mainittavanarvoisena myös tärkeä rooli Flow festivaalin järjestäjäorganisaatioissa (Resident advisor’s Front yard lavan kuratointi). Kappale Anton’s Groove on julkaistu juurikin saksalaisella erittäin arvostetulla diipin housen levy-yhtiöllä Innervision. Kappale on mukavan hypnoottinen arpeggiomelodioineen. Se on viipyilevä ja nojaa hyvin vahvasti rumpukone estetiikkaan rytmeissään.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 82

Californialaissyntyinen Johannes Auvinen ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä suomalainen, mitä sillä nyt ikinä halutaankaan tarkoittaa. Suomensukuinen hän kyllä on, ja myös Suomessa vaikuttanut. Mies on ollut mukana mm. Jori Hulkkosen ohjaamassa Acid Symphony Orchesterissa. Tin Manin tavaramerkki on kuiva narskuva acid-äänimaailma, alusta loppuun, aukeillen ja sulkeutuen, laajentuen ja supistuen, tullen ajoittain pintaan hengittämään happea sukeltaakseen taas takaisin pinnan alle. Kappaleet ovat monesti puhtaita acid-melodia-iloitteluja, eikä niissä rumpujen lisäksi ole monia muita elementtejä. Hänen acid-sävellyksensä poikkeavat monista muista samankaltaisista monimuotoisempien ja monimutkaisempien melodiakulkujen ansiosta. Monelta konemusiikkiin vihkiytyneeltä tuottajalta löytyy kotoaan juuri 303 (ns. Acidsyna), tai joku tämän klooneista, ja se on useilla ahkerassa käytössä. Silti Tin Man onnistuu aina kuulostamaan juuri Tin Manilta, ei keneltäkään muulta. Auvinen on uransa aikana työskennellyt monien nimekkäiden teknolegendojen kanssa, kuten John Tejada, Donato Dozzy ja Gassegrain. Hän on myös tehnyt uus-klassisia töitä wieniläisen sinfoniaorkesterin kanssa. 2012 julkaistu ”Museum of Acid” on hieman poikkeava miehen uudemmista raidoista, sillä siitä löytyy paljon muitakin melodisia elementtejä kuin acidin narskunta. Toisaalta niin löytyy koko levyltä “Neo Neo Acid”, jolla kappale on julkaistu. ”Museum of Acid” on mukavan ilmava ja lempeä. Sen on julkaissut Acid Test -levy-yhtiö, Absurd Recordingsin alla toimiva tytäryhtiö.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 81

Morphology: Matti Turunen ja Michael Diekmann. Elektro-duo, jonka on noteerannut moni huippu-DJ, kuten Nina Kraviz. Funkkaavaa rytmiikkaa, acid-melodioita ja aavemaisia tunnelmia yhdistelevä duo on yksi elektron kansainvälisistä kärkinimistä. Kappale ”Dust Solution” on mukavan kevyt ja dub-henkinen. Kappaleen on julkaissut brittiläinen Central Processing Unit, joka on yksi modernin elektromusiikin kulmakivistä.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 80

Hiipivää ja kylmäävää teknoa, joka pitää kuuntelijan mukavasti varpaillaan. “Kuolonkellot” etenee hitaasti pitkin äänimaisemaa terävin sähköiskumaisin nykäyksin, kunnes vajoaa hetkelliseen odotuksen tilaan, jonka suvannon uomista nousevat kappaleen omintakeisin nimikkoelementti, kellot. Kappale kasvaa mukavan orgaanisesti kohti vääjäämätöntä sähkömäisten jousikaikujen repiessä syntetisaattoriääniä tunnistamattomiin muotoihin. Kappaleen on tuottanut Jyväskylästä alkujaan ponnistanut Juho Kahilainen, mies jonka kappaleita ovat julkaisseet mm. M_rec ja Prologue. Nykyisin Kahilainen tekee musiikkia pääsääntöisesti duo-projektissa HYV, nimi lienee tullut Hyvinkäästä missä mies nykyisin asuu, mene ja tiedä. Duo on edelleen aktiivinen ja heidän tuotoksiaan saattaa eksyä vielä kumujen joukkoon myöhemmin. Kappaleen on julkaissut saksalainen Prologue-levy-yhtiö, joka onkin jo esitelty aiempien kumujen aikana.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 79

Peik on Tampereella Swäg-kollektiivin riveissä vaikuttava dub-spesialisti. Hän on myös toinen puolikas Syntetisaattoriorkesteri Galaxia. Peikin saundi on pehmeää ja dub-henkistä. Kumuun valikoituu poikkeuksellisesti koko julkaisu, koska kyseistä kappaletta en löydä youtubesta/soundcloudista tai muista äänipalveluista. Vain vinyylillä jullkaistu “Keisari Haile Selassie”-EP on dubille uskollista musiikkia dubteknosta skänkkäävämpään hieman ska-henkiseen poljentoon. EP:n on julkaissut Meditation Steps -levy-yhtiö jota pyörittävät M-za ja Sipitron, Tampereelta lähtöisin olevat tekijät, jotka tunnetaan mm. Spinni (TTY:n musiikki kollektiivi) ja Kaukana Väijyy Ambiet -illoista.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 78

Roberto Rodrigues on monessa liemessä keitetty DJ, tuottaja, mediatekijä ja musiikkiveteraani. Nykyisin Basson ohjelmapäällikkönä toimiva Roberto aloitti musiikkiuransa tuottajana 80-luvun lopussa ja hieman myöhemmin hän siirtyi myös levyjensoiton pariin. Kipinä musiikkia, yöelämää ja tanssia kohtaa syttyi jo nuorella iällä, kun miehen isä kertoi hänelle työstään klubilla. Tämän seurauksena Rodrigues haltioitui tanssimusiikista ja DJ:n toiminnasta yöelämän keskiössä. 80-luvun lopussa hän löysi acid housen. Nyt 30 vuotta myöhemmin miehellä on tilillään kymmeniä julkaisuja sekä kymmeniä remiksejä. Survive on tyypillinen “bouncaava” raita Rodriguesilta. Siinä yhdistyvät acidmaiset bassolinjat ja deep housen funkkaava ja soulahtava tunnelmointi. Kappaleessa on lisäksi mukava swingi joka tuo rytmiikkaan oman garagemaisen vivahteensa. Kappaleen on julkaissut ruotsalainen Swedish Brandy Production.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 77

Jukka Hautamäki, suomalainen mediataiteilija. Töissään hän käsittelee asioiden vuorovaikutusta kontekstista vieraannuttavilla tavoilla installaatioiden, äänien ja videoiden kautta. Mies on valmistunut Turun taideakatemiasta ja on päätynyt työskentelmään New Yorkiin ja hänen töitään on ollut näytillä ympäri maailman. Sound Room V on juurikin sitä mitä mediataiteilijalta voi odottaa.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 76

Poly Sone on tuottaja ja dj Helsingistä. Hänen saundinsa on mukavan energistä, mutta silti viipyilevää, ja melodiat eivät ole liian pinnassa. Niissä on lisäksi monesti kuultavissa jokin outo ja mielenkiintoinen melodinen pohjavire. Poly Sone on osa Dept.-musiikkikollektiivia, joka pyörittää monen tekijän voimin mm. levy-yhtiöitä, bileitä sekä radio-ohjelmia, kaikkia ainakin osittain saman nimen alla. Kollektiivi koostuu ahkerista dj:stä ja tuottajista ja on onnistunut saavuttamaan selkeän paikkansa Suomen tekno- ja house-ympyröissä ja ympyröiden ulkopuolella. Myös tämä kappale on julkaistu Dept.:in omalla levy-yhtiöllä. ”Come find me”-kappale on tehty yhdessä suomalaisen räppärin Noah Kinin kanssa. Noah Kin on nuoren polven suomi-räppäreitä, joka tekee hommat englanniksi. 90-luvun puolivälissä syntyneellä Noahilla on myös nigerialaisia taustoja. Miehen esikoisalbumi julkaistiin noin 6 vuotta sitten 2011. ”Come find me” on juuri sitä mitä nimi antaa ymmärtää. Etsintöjä äänten seassa. Kappale nousee mukavasti kasaan kohti loppua. Se on selkeästi jännitystilaa nostattava biisi. Kun kuuntelen sitä dj:nä, se vaatii minua soittamaan itsensä kohdassa, jossa odotetaan jonkin uuden alkua, käyttää sitä uuden aallon rakennuspohjana. Noah Kinin ääni on hypnoottinen ja viettelevä. Vaikka teknossa harvemmin tavataan käyttää vokaaleja ainakaan semmoisenaan, Noah Kinin filosofiset ja pohtivat spoken word -tyyliset lyriikat ja puheet antavat kappaleelle hyvin nostetta.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 75

Otetaan Kumussa askel takaisin ambienttiin ja Ljudverketin tuotantoon. Hedlund-levymerkillä julkaistu Tuomo Vääsäsen “Raft” on nimensä mukaisesti kelluntaa, lautalla. Mukava hybridi dub- ja idm-tunnelmaista melodiakulkua tuudittaa kuuntelijaa syvemmälle, samalla kun epämääräiset ylikompressoidut “vedenäänet” rikkovat pehmeästi äänimattoa omalla rytmillään. Kaiken alla pulsoi mukavan etäinen mutta selkä basso. Tuomo Väänäsen muukin tuotanto on unenomaista ambienttia, ajoittain melodistakin, ajoittain taas hitaasti kasvavaa ja viipyilevää.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 74

Tämänkertainen Kumu on tuulahdus tropiikkia Tampereelta. Maajo on Herman Primen / Prinssi Hermannin alulle panema projekti, joka monihenkisen bändin voimin tuottaa ja soittaa trooppista house-, afro- ja funk-henkistä musiikkia. Heidän kappaleissaan yhdistyy virkistävästi kone- ja live-soitettu rytmiikka. ”Kofi Obu”-kappaleessa on juurikin tätä henkeä. Livekitarat yhdistyvät syntetisaattorimelodioihin ja rumpukonerytmit leikkivät mukavasti soitettujen perkussioiden kanssa. Kappale on ote 2016 julkaistulta Tropic of Tulli levyltä, joka on saanut kehuja ja ylistyksiä monilta dj:ltä ja artisteilta kuten Black Madonnalta ja Kenny Dopelta. Sen on julkaissut Saksalainen Queen Nanny levy-yhtiö.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 73

Microtuning eli micronuotit, neljäsosanuotit ja niin edelleen, se on mistä Aleksi Perälän musiikki on tehty. Mikronuotit tarkoittavat lähtökohtaisesti puolinuottien välissä olevia äänialoja. Tällainen nuottiskaala poikkeaa perinteisestä länsimaisesta musiikista, jossa ääniskaalat jakautuvat kahteentoista nuottiin (ja oktaaveihin) C:stä B:hen. Mikronuotit ovat melodisia ääniä näiden nuottien välissä. Se ei ole kuitenkaan sama asia kuin “atonaalisuus” eli ns. nuotittomuus. Menee ehkä jargoniaksi, mutta tämä tieto on hyvin oleellinen osa tämänkertaisen Kumun taustatarinaa. Tämän poikkeavan melodiakulun ja äänimaisen voi kuulla hyvin Perälän musiikissa. Kaikki on oudosti nyrjähtänyttä, mutta silti samanaikaisesti jotenkin todella tuoreella tavalla paikallaan. Ei epämelodista, mutta silti jotenkin muissa maailmoissa. Perälä aloitti musiikillisen uransa 90-luvun alussa. Hän tuotti alkuun paljon IDM-musiikkia ja oli kovasti vaikuttunut mm. Aphex Twinin Selected Ambient Works -julkaisuista. 90-luvusta Perälä on tullut paljon eteenpäin. Hänen tuotantonsa on laajentunut ja käsittää paljon erilaisia tyylejä piano-ambientista hypnoottiseen teknoon. Nykyisin Bristolissa asuva suomalainen on erityisesti nykyisin julkaissut musiikkiaan oman AP Musik -levy-yhtiönsä kautta. Hän on julkaissut jo pitkään levysarjaa The Calundi Sequence, jossa hän nimenomaan seikkailee nuottien välissä luoden todella omituisia ja poikkeavia melodiakulkuja ja tunnelmia. Tämänkertainen kappale “UK74R1512120” on yhtä kryptinen kuin nimensäkin. Teknopohjaisen kappaleen melodiat vaihtuvat kuin lennosta silti pitäen yllä samaa omituisen uteliasta tunnelmointiaan. Kappale on julkaistu Calundi Sequence -sarjan 10:nnellä editiolla. Kaikki sarjat ja biisit ovat kuuntelun arvoisia nopeita sukelluksia outoihin tunnelmiin.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 72

Myös tällä kertaa haetaan Kumulle vauhtia Varsinais-Suomen rannikolta. Myös Teersom (Niko Pettersen) on Turusta kotoisin oleva tuottaja ja dj. Hän on osa hiljattain syntynyttä Basement Grey kollektiivia joka järjestää tapahtumia ja julkaisee tinkimättömiä teknoralleja. Teersomin äänimaailmat ovat rikkonaisia ja särötettyjä. Niissä on ns paljon kulmia joihin saattaa satuttaa itsensä jos ei ole varautunut siihen mitä saundi tuo tullessaan. Block6 on myös tällainen biisi. Kappale on iso mutta samalla mukavan rullaava teknoraita. Kappaleessa on sotkettu sekaisin pientä leikkisyyttä ja armotonta paahtamista juuri sopivassa suhteessa. Kappale on julkaistu aikalailla tarkalleen vuosi sitten Basement Greyn toisella EP:llä.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 71

Mesak on Turusta lähtöisin oleva elektron uranuurtaja. Hän (oik nimeltä Tatu Metsätähti) on ollut osana suomalaista elektro skeneä aina 90-luvusta asti. Edelleenkin aktiivisesti maailmalla ja myös Suomen festareilla keikkaileva Mesak on esimerkiksi tämän vuoden huhtikuussa Saksakierroksella jossa hän soittaa mm Berghainissa legendaarisen Leisure Systemin ja Electromotive Forcen yhteisbileissä. Nykyisin mies tuottaa elektron lisäksi myös hip-hoppia, teknoa ja ambienttia. Hän oli myös toinen puolikas 90-luvun lopulla syntyneessä Mr Velcro Fastenerissä. Metsätähden ja Tatu Peltosen yhteisporjekti sai varsin paljon huomioita myös ympäri maailmaa. Kumuksi valikoituva kappale on nimeltään katutaso. Se on leppoisan mukava hybridi dubia, elektroa sekä hip-hop-vaikutteita. Sen on julkaissut. Kappaleen on julkaissut hollantilainen Klakson levy-yhtiö jota pyörittävät modernin elektrosaundin uran uurtajat Steffi ja Dexter.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 70

Jimi Tenor lienee monelle suomalaisille tuttu muusikko ja taiteilija. Miehen ura on ollut pitkä ja monivaiheinen. 60-luvulla syntyneen Tenorin (oikealta nimeltään Lassi Lehto) taiteilijanimi viittaa 70-lukulaiseen poptähteen ja Tenorin lempisoittimeen, tenorisaksofoniin. Tämän lisäksi mies taitaa monet muutkin soittimet. Muistan erään keikan Jyväskylän Lutakossa, jossa hän soitti jonkinlaista pöytätuulettimesta viritettyä (jousi)soitinta. Tenorin ura alkoi 80-luvulla industrial-vaikutteisessa Jimi Tenor and His Shamans -yhtyeessä. 90-luvulla hän siirtyi soolouralle ja 1994 julkaistiin miehen ensimmäinen soololevy Sähkömies. Levyn julkaisi legendaarinen suomalainen levy-yhtiö Sähkö recordings. Sähkö julkaisi vielä toisenkin Tenorin levyn (Europa) ennen kuin mies siirtyi englantilaisen Warp-recordsin talliin. 90-luvun keskivaiheen ja 2000-luvun alun aikana hän teki todellisen läpimurtonsa kansainvälisillä markkinoilla. Hän alkoi myös keikkailla enemmän bändin säestyksellä. Tenorin tuotanto vaihtelee vivahteikkaasti funkista grout-henkiseen elektroon ja takaisin afrobiitin kautta elokuvamusiikkiin ja siitä taas souliin. Hän on tehnyt äänityksiä mm. varsovalaisen sinfoniaorkesterin kanssa ja yhteistyötä rumpalilegenda Tony Allenin kanssa. Eikä miehen ura ole vieläkään ohi. Viime vuosina hän on tehnyt yhteislevytyksiä vaimonsa Nicole Williksen kanssa. Valinnan varaa Kumulle siis oli. Lopulta päädyin miehen vanhempaan materiaaliin. 1994 Sähkömies-levyllä julkaistu ”Travelling Dem Spacewaves” on leppoisa teos. Se on myös hiukan salaperäinen ja kryptinen acid-henkisen bassomelodiansa ja jokseenkin sattumanvaraiselta tuntuvien efektien ja lead-äänien johdosta. Jimi Tenorin laulu ja torvimelodiat tuovat siihen oman hullunkurisen ja miehelle niin omaleimaisen värähtelynsä. Mutta tämä pilke silmäkulmassa tekee Tenorista juuri Tenorin. Sähkömies-levyn julkaisi juurikin aiemmin mainittu suomalainen Sähkö recordings -levy-yhtiö. Sen on perustanut Tommi Grönlund. Levy-yhtiö on noussut kulttimaineeseen maailmalla minimalistisen teknon harrastajien keskuudessa. Tämän lisäksi levy-yhtiö on julkaissut jazzia ja orgaanisempaa musiikkia tytäryhtiöidensä Puu, Jazzpuu ja Keys of Lifen kautta.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 69

Pysytään Kumu-esittelyissä Vaasassa. Samoin kuin Rasmus Hedlund on myös Vesa-Matti Vaasasta kotoisin oleva tuottaja ja dj. Hän kuitenkin asuu vielä kaupungissa, toisin kuin Hedlund. Vesa-Matti on asteen nuorempi, mutta silti jo pitkään musiikin parissa häärinyt herrasmies. Hän aloitti uransa DJ:nä 2000-luvun taitteessa soitellen ambienttia, dubia ja reggaeta siirtyen pikkuhiljaa housen, teknon ja dub-teknon pariin. 2010-luvulla Vesa-Matti on ottanut askeleen eteenpäin musiikissaan, ja hän soittaa nykyään ahkerasti myös live-settejä. Miehen tyyli on vahvasti syvällistä, oikukkaan pahankurista ja maalailevaa, oli kyseessä sitten house, tekno, dub tai ambient. Juuri sopivaa musiikkia tanssilattialla tapahtuvaan itsetutkiskeluun. Monet hänen tuotoksensa uppoavat ala-kategoriaan dub-tekno. Se on hitaasti kasvavaa ja kevyttä teknoa jossa – arvatenkin – käytetään paljon dub-elementtejä, pitkiä kaikuja ja delay-efektejä, syviä bassoja ja bassolinjoja sekä tietyn tyyppisiä chord-ääniä. Sitä on myös kappale ”Pacifist”. Se on kaunis teos, jonka pitkät pad- ja lead-syntetisaattorilinjat luovat unenomaisen, kasvavan ja odottavan tunnelman. Alla pyörivät dub-chordit sekä subit luovat melodisen rytmin. Näiden avulla kappale rullaa mukavan vaivattomasti eteenpäin säilyttäen keveytensä ja syvyytensä myös rumpuohjelmoinneissa ja askelluksissa. Kappaleen on julkaissut Subself records, ukrainalainen levy-yhtiö, joka keskittyy juurikin Vesa-Matin kaltaiseen maalailevaan ja syvälliseen teknoon. Tämän lisäksi Vesa-Matilla on julkaisuja myös aiemmin esitellyllä Ljudverket-levy-yhtiöllä sekä Miller Street Sessionilla. Hän soittaa myös reggaeta ja dubia Mesa-Vatti aliaksen alla.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 68

Rasmus Hedlund on pitkän linjan suomalainen musiikin tuottaja, joka aloitti tuottamisuransa tracker-ohjelmilla 90-luvulla demoskene-aikoina. Hänen kova kiinnostuksensa äänituotantoa kohtaan ohjasi kuitenkin pian “raudan” eli hardware-syntetisaattorien, efektien yms. jne. hankkimiseen. Mies tekeekin edelleen paljon live-keikkoja, joissa nupit ja nappulat saavat kyytiä. Keikat ovat kirjavia ja tunnelmat vaihtelevat lokaatioiden ja ajankohtien mukaan. Niillä saatetaan liikkua puhtaasti ambientin äänimaisemissa, joukossa voi olla dub-vivahteita tai meno voi olla raakaa hypnoottista teknoa. Aina läsnä ovat hitaasti kasvavat hypnoottiset pyörteet ja laajat täyteläiset äänipadit; aina ainakin kun minä olen ollut todistamassa. Sama meno pätee miehen äänityksiin. 2010 Rasmus Hedlund perusti levymerkin Ljudverket, jonka kautta hän on tuottanut ja julkaissut kaksi vahvaa kokopitkää ambient-painotteista levyään. Hedlundin omien tuotantojen lisäksi Ljudverketillä ovat julkaisseet musiikkiaan Tuomo Väänänen sekä Vesa-Matti Kivioja. Heidän tuotantojaan selektoituu varmasti osaksi Kumuja myöhemmin. Myös tämän viikon Kumuksi kuratoitunut biisi on kyseisen levymerkin julkaisulta. ”Allvarligt talat” on viimeinen kappale ”Alster”-levyltä. Se on kaunis matalista dronemaisista elementeistä kasvava harras ambient-biisi. Äänimaton päälle hiipivät urut tuovat kappaleeseen melankolisen mutta oudon rauhoittavan lisän sen muuten pahaenteiseen ja odottavaan tunnelmaan. Rasmus Hedlund on Ludverketin lisäksi julkaissut musiikkiaan useilla eri levymerkeillä, mm. suomalaisella Etherwerksillä, joka myös tullee jossain vaiheessa esittelyyn. Hedlund on myös tehnyt yhteisprojekteja mm. italialaisen Nessin kanssa ja hänen kappaleitaan ovat remiksanneet kovat tuottajat kuten Edit Select ja Deepbass.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 67

Tämänvuotisilla Tampereen filmifestivaaleilla nähtävä “Drag me through Kempele” on kummittelevalla ambient-ääniraidalla varustettu lyhytelokuva Kempeleestä. Kempeleestä, tyhjänä ja autiona. Pulsoivat leikkaukset tahdittavat kummitusmaisia otoksia kunnantalolta, pelikentiltä ja ostarilta; Kempeleellä. Elokuva on mukana kotimaisessa kilpailusarjassa ja on nähtävissä kokonaisuudessaan ainakin toistaiseksi täällä (http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/03/06/uusi-kino-lyhytelokuvakilpailun-aanestys 4 elokuva listalla). Elokuvan on ohjannut Samula Alapuranen. Alapuranen on Tampereelta valmistunut mediataiteilija ja on kotoisin Kempeleeltä. Lisää Alapurasen videoita löytyy hänen vimeo kanavaltaan (https://vimeo.com/samulialapuranen). Hän kuvaa töidensä olevan liikkuvia kuvia joilla on itseään toistava luuppimainen luonne. Sitä on myös ”Drag me through Kempele”. Sen leikkaukset ja rytmiikka on yhteensovitettu hyytävällä tavalla ääniraidan kanssa. Elokuva ja biisi liikkuu hitaasti eteenpäin kasvaen orgaanisesti yhdessä. Voi olla haastavaa sovittaa kappaletta miksaukseen koska ilman videoraitaa se on vain puolet kokemuksesta. Puoletkin siitä kokemuksesta on enemmänkin kuin tarpeeksi kumua varten. Alapuranen tunnetaan myös aliaksen ”O Samuli A” takaa. Tällä nimellä mies on tuottanut mm. jo (kai näin voisi sanoa) kulttimaineeseen nousseen “Ei vittu kytät”-biisin. Siinä missä Alapurasen videoteoksiin tekemät ääniraidat ovat toistuvia nykäyksiä, leikkauksien kanssa odottavan tunnelman luovaa rytmistä ambienttia ilman varsinaisia perkussioita, ovat O Samuli A:n tuotannot chiptune-meiningillä kyllästettyjä leppoisia stepperssejä. Miehestä on ns. moneksi.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 66

Tämänkertainen kumu on tamperelaisen AM/PM Programmen käsialaa. Kappale ”Potamoi” on mukavan vaeltelevaa ambient-teknoa. Lyhyet melodiasekvenssien sykähdykset luovat kappaleeseen unenomaisen äänimaiseman jota dub-rytmiikka tukee hyvin. Kappaleessa on hyvin päätä sekä häntää ja se kasvaa elinkaarensa aikana orgaanisesti. Kappale löytyy ilmaisena tämän samaisen soundcloud-linkin takaa. Miika Salon eli AM/PM Programmen tuotanto on laaja-alaista. Mies on tehnyt ambientin lisäksi paljon esim IDM ja Core-musiikkia, ja on ollut useaan kertaan soittamassa esim. tamperelaisen bile-järjestäjä Kovaydin tapahtumissa. Julkaisujakin on ollut mm. Frozen North, Tishina, Weird and Wired ja juurikin Kovaydin -levymerkeillä.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 65

Seuraavaksi Kumu-esittelyyn otetaan itse maestro Jori Hulkkonen. Kemistä kotoisin oleva Hulkkonen on ollut läsnä suomalaisessa elektronisessa musiikissa siitä asti kun sitä on ollut. 90-luvun alussa mies alkoi julkaisemaan musiikkia Jukka Hautamäen ja Ari Ruokamon kanssa yhdessä perustamallaan Lumi-levymerkillä. Kuitenkin pian Hulkkosen tuotanto sai kansainvälistä huomioita ja mies siirtyi ranskalaisen F-Communicationin alle. Tämän lisäksi julkaisuja on tullut useilla – sadoilla – eri levymerkeillä. Hulkkosen tyyliä on vaikea ja turha niputtaa yhden genren tai tyylilajin alle. Hän on kuitenkin omimmillaan melodisemmassa musiikissa kuten italossa ja sielukkaammassa deep-housessa. Näiden lisäksi discoa, elektroa, acidia, teknoa jne. luonut ja keikoillaan soittanut Kemin kasvatti on myös ahkera levytuottaja, hänen käden- ja korvajälki on kuultavissa mm. suomalaisten NightSatanin ja Villa Nahin levyillä. Hulkkosella on CV:llään myös useita monivivahteisia musiikkiyhteistyöprojekteja, joista mainittakoon ainakin italodisco-projekti Sin Cos Tan (jota hän tekee Villa Nahista tutun Juho Paalosmaan kanssa) sekä Acid Symphony Orchestra, jossa 10 suomalaisen elektronisen musiikin merkkimiestä puskee saundia legendaarisilla 303-syntetisaattoreilla samalla kun Hulkkonen johtaa orkesteria 808-rumpukoneella. Hulkkosesta ja hänen ansioistaan musiikin parissa voisi puhua ikuisuuden. Tehdään miehelle, hänen mielenmaisemalleen ja tuotannolleen kuitenkin kunniaa ja siirrytään tämän viikon Kumuun. Kappaleeksi valikoitui ”Let Me Luv U”, joka julkaistiin 2000 F Communicationilla. Mukavan viipyilevä ja melankolinen deep-house-raita liikkuu eteenpäin orgaanisen rumpurytmiikan tahtiin samalla rakastellen kuuntelijan tärykalvojen kanssa. Kappaleessa on samplatty Willie Hutchin vanhaa gospelhenkistä soul hittiä “Hospital prelude of love theme”.
– Joonas Aleksi


Viikon kumu 64

Uuden kumu-sarjan – joka keskittyy suomalaiseen tuotantoon – aloittaa ehkä Suomen kovimpiin dj:hin lukeutuva Juho Kusti. Kusti on toinen puolikas Basson Radion ”Deep Space Helsinki”-shown dj-duosta, ja samaa nimeä kantavasta levy-yhtiöstä ja klubi-illasta (toinen puolikas on Samuli Kemppi, joka varmasti myös esitellään vielä kumuissa). Nämä miehet ovat olleet kantava rakenne Suomen 2000-luvun (sekä osittain myös 1990-luvun) teknokentässä. Deep Space Helsinki on laadun tae syväluotaavasta ja laadukkaasta teknosta. Juho Kustin tuotanto kulkee samoja teitä hänen selektioidensa kanssa. Mies taitaa dj-hommien lisäksi myös tuotannon. Sekä tuotannossa että seteissä tunnelma on odottavan synkkä ja viipyilevän syvällinen. Minimalismi on tarkoin harkittua ja kappaleiden rytmiikka on kolkon kolisevaa ja särmikästä. Juuri tällainen kappale on Aikenin ”Restlessistä” tehty remixi. Kappaleen on julkaissut kivenkova espanjalainen tekno-label Semantica.
– Joonas Aleksi

Vanhempia biisivalintoja löydät täältä:

Kumu vol 1