Brechtiläisen ilmaisun perusteista 2

Vieraannuttaminen Vieraannuttaminen on eeppisen teatterin keskeisin metodi. Vieraannuttaminen asettuu vanhalle teatterille tyypillistä eläytymistä vastaan ja pyrkii esittelemään kyseessä olevat asiat niin, että niihin voidaan vaikuttaa. Niin kuin järjen ja tunteidenkin kohdalla, myös vieraannuttamisen teema on Brechtille moniulotteinen. Eeppisessäkään teatterissa eläytyminen ei ole paha ja vieraannuttaminen hyvä. Eläytyminen ja kriittinen asenne esiintyvät samassa yhteydessä, kun Brecht… Jatka lukemista Brechtiläisen ilmaisun perusteista 2

Eeppinen kuva – Brechtiläisen ilmaisun perusteista

Mikä on eeppinen kuva, eli voidaanko Brechtin teatteriteoriaa soveltaa kuvantekemisen käytäntöön? Teatteria tehdään, kun valmistetaan eläviä taiteellisia kuvia perittyyn tietoon pohjautuvista tai kuvitelluista ihmistenvälisistä tapahtumista, ja nämä kuvat valmistetaan nimenomaan viihteeksi. Tätä joka tapauksessa tarkoitamme, kun jatkossa puhumme teatterista, olkoon se sitten vanhaa tai uutta.[i] Brechtiläinen teatteri on yhteiskuntakriittistä mutta ei moraalista. Moraalittomuus, koulussa opitusta… Jatka lukemista Eeppinen kuva – Brechtiläisen ilmaisun perusteista

Miten tunne voi muuttua kapinaksi?

Georges Didi-Hubermanin kirjan Peuples en larmes, peuples en armes (éditions de Minuit, 2016) ydinkysymys on, miten tunne voi muuttua kapinaksi (émotion = émeute), ja kyynelehtivä kansa (peuples en larmes) aseistautuneeksi kansaksi (peuples en armes)? Kysymyksenasettelu on mielenkiintoinen, mutta Didi-Hubermanin ratkaisu jättää vielä monia kysymyksiä auki:  Minkälainen kuvien estetiikka, minkälainen vallankumouksellinen romantiikka auttaisi vapautumaan voimia kahlitsevista viholliskuvista… Jatka lukemista Miten tunne voi muuttua kapinaksi?