Mietin tänä kesänä vakavasti kaikenlaisesta poliittisesta osallistumisesta vetäytymistä. Huomasin ajelehtivani sosiaalisten verkostojen läpi, ylityön uuvuttamana, kykenemättä tuottavaan toimintaan, tuntien masennukseni ja väsymykseni kasvavan. “Vasemmistolainen” Twitter voi usein olla kurja, lannistava paikka. Aiemmin tänä vuonna siellä tapahtui joitain korkean profiilin twittermyrskyjä, joissa tiettyjä vasemmistolaiseksi identifioituvia hahmoja “calloutattiin” ja tuomittiin. Se, mitä nämä henkilöt olivat sanoneet oli… Jatka lukemista Pako vampyyrilinnasta
Myyrä kasvihuoneessa
Maapalloa riivaava ekologinen kriisi on johtanut päivä päivältä voimistuvaan tarpeeseen uudelleenarvioida nykyisiä elämänmuotojamme. Yksilöllisten kuluttajavalintojen ja päästöjä vähentävien reformien painottamisesta on siirrytty yhä yleisemmin koko kapitalistisen tuotantotavan kyseenalaistamiseen. Kuten usein huomautetaan, ei jatkuvaan kasvuun perustuva tuotantomalli näytä mahtuvan rajallisten resurssien planeetalle. On varmasti hyvin perusteltua väittää, että ilmastonmuutos on seurausta kapitalistisen tuotantomuodon aiheuttamista päästöistä. Mutta… Jatka lukemista Myyrä kasvihuoneessa
Tutkijaliitto Summer School (audio) – Decolonisation of Thought
This year the Tutkijaliitto Summer School focused on the decolonisation of thought. In recent decades, feminist and decolonial researchers and activists in particular have explored the effect of colonial, patriarchal, and capitalist power relations on othered groups, as well as on the whole of Western thought. The othered voices are seldom present in the Western… Jatka lukemista Tutkijaliitto Summer School (audio) – Decolonisation of Thought
Kaunainen vasemmisto
Teksti: Mathias Wåg Kääntäjä: Veikka Lahtinen (Julkaistu ruotsiksi Brand-lehden numerossa 2, 2018, ”Tid för monster”.) Miksi vasemmisto on juuri nyt niin riitaisa? Hukumme toistuviin kulttuuridebatteihin ja sisäisiin vastakkainasetteluihin. Järjestöt ja foorumit jakautuvat sisäisesti. Halutaan osoittaa vihollisia, jotka löytyvät sisäpuolelta. Turhautumisen taustalla jäytää kysymys: miksi vasemmisto on niin surkeassa tilassa, menettää otettaan työväenluokasta ja kadottaa… Jatka lukemista Kaunainen vasemmisto
Kelvoton
Olen kärsinyt ajoittaisesta masennuksesta teini-ikäisestä saakka. Jotkut näistä jaksoista ovat heikentäneet minua merkittävästi – johtaen itsetuhoisuuteen, vetäytymiseen (vietin kuukausia omassa huoneessani ja uskalsin lähteä ulos ainoastaan ilmoittautuakseni työkkäriin tai ostaakseni minimaalisen määrään kuluttamaani ruokaa) ja psykiatriselle osastolle. En sanoisi toipuneeni tästä tilasta, mutta voin onneksi todeta sekä vaikutusten että depressiivisten jaksojen ankaruuden vähentyneen merkittävästi viime… Jatka lukemista Kelvoton
Luksuskommunismi: uusi hyvinvointivaltio?
Vuonna 2013 julkaistu Nick Srnicekin ja Alex Williamsin ”Manifesto for an Accelerationist Politics” esitti, että vuoden 2008 talouskriisin seurauksena syntyneet uudet vasemmistolaiset liikkeet ja teoreettiset keskustelut voidaan jaotella kahteen joukkoon perustuen siihen, edustavatko ne niin sanottua folkpolitiikkaa eli paikallisia kamppailuja, suoraa toimintaa ja välitöntä demokratiaa vai kiinnittyvätkö ne modernin perinteeseen ajattelemalla laajemmin teknologisen kehityksen haltuunottoa… Jatka lukemista Luksuskommunismi: uusi hyvinvointivaltio?
“Kapitalismi on paksu möykky, jota taiteilija yskii ulos henkitorvestaan”: Sivullinen Teatterikesästä 2018
Vuoden takaisen Teatterikesän parhain näkemäni esitys oli Amor Fati. Ainoastaan se kykeni ylittämään vallitsevan teatterinormiston rajat – näiden kapeudesta huolimatta. Ainoastaan se ei tuntunut mielistelevän katsojiaan, juoksevan näiden mieltymysten perässä, hamuavan näiden huomiota. Kiasma-teatterin asema mielessäni yhtenä Suomen vapaimmista teatteritaloista vahvistui. On vielä paikkoja, joissa punaisena lankana ei toimi keskivertoesitysten tekeminen keskivertopikkuporvareille, koska “kaikkihan me… Jatka lukemista “Kapitalismi on paksu möykky, jota taiteilija yskii ulos henkitorvestaan”: Sivullinen Teatterikesästä 2018
Sydämeni ei leiki
Olen haaveillut siitä, että joku tekisi yhdellä kertaa selvää jälkeä nipusta epäilyttäviä populaarimusiikin sanoituksia Eve Kosofsky Sedgwickin teorian pohjalta. Sedgwickin feministisen kirjallisuusteorian erityisyys, ainakin hänen ensimmäisessä teoksessaan Between Men, perustuu siihen, ettei hän tutki naiskirjailijoita tai -kirjallisuutta, vaan paljastaa kokoelman kirjallisia ja sosiaalisia tekniikoita, joilla naisesta on tehty välikappale miesten välisessä taiteellis-eroottisessa dynamiikassa. Kirjailijamiehen toiselle… Jatka lukemista Sydämeni ei leiki
Luokkatietoisuus ja psykedelia – Brecht, Burroughs ja käsitteellinen kirjoitus
Yksi hajamieliselle, paikoin sanoihin ja lauseisiin kuin kaupungin labyrinttiin eksyvälle lukijalle ominaisista erikoisista taidoista on tallentaa aivoihinsa sitaatteja, joita ei enää koskaan kykene löytämään. Jää kenties lopullinen epävarmuus siitä, onko kyseinen kirjoittaja todella jossain kirjoittanut niin, vai onko lukija luonut lainauksen omasta päästään. Jos nämä hajallaan ryömivät korvamadot saisi kasattua jonkinlaiseksi omalla tavallaan jäsentyneeksi kokoelmaksi,… Jatka lukemista Luokkatietoisuus ja psykedelia – Brecht, Burroughs ja käsitteellinen kirjoitus
Identiteettipolitiikkaa käytetään epämääräisenä lyömäaseena kritiikin mitätöimiseksi
Harva käsite herättää nykyään yhtä paljon tunteita kuin ’identiteettipolitiikka’. Samalla siihen liittynyt keskustelu on ollut käsitteellisesti epäselvää. Kun perussuomalaiset sivuutettiin hallitusneuvotteluista, Jussi Halla-aho syytti SDP:tä identiteettipolitiikan harjoittamisesta. Samanaikaisesti Rajkumar Sabanadesan kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnissaan, kuinka kansanedustajat viljelevät identiteettipoliittista retoriikkaa. Jani Parkkarin Ylen analyysin mukaan Yhdysvaltojen suurin ongelma ei ole Trump, vaan identiteettipolitiikka. Näillä ulostuloilla identiteettipolitiikasta on… Jatka lukemista Identiteettipolitiikkaa käytetään epämääräisenä lyömäaseena kritiikin mitätöimiseksi