“Kapitalismi on paksu möykky, jota taiteilija yskii ulos henkitorvestaan”: Sivullinen Teatterikesästä 2018

Vuoden takaisen Teatterikesän parhain näkemäni esitys oli Amor Fati. Ainoastaan se kykeni ylittämään vallitsevan teatterinormiston rajat – näiden kapeudesta huolimatta. Ainoastaan se ei tuntunut mielistelevän katsojiaan, juoksevan näiden mieltymysten perässä, hamuavan näiden huomiota. Kiasma-teatterin asema mielessäni yhtenä Suomen vapaimmista teatteritaloista vahvistui. On vielä paikkoja, joissa punaisena lankana ei toimi keskivertoesitysten tekeminen keskivertopikkuporvareille, koska “kaikkihan me… Jatka lukemista “Kapitalismi on paksu möykky, jota taiteilija yskii ulos henkitorvestaan”: Sivullinen Teatterikesästä 2018

Teatteriteksti: Antonio Negrin Parvi

Kohtaus A1. Kiukku. Tyyppi: Kiukku täyttää kurjan elämäni. Tänä aamuna, kun heräsin, minulla oli taas vaikeuksia saada henkeä. Tunsin ruumiissani kärsivien ihmisten taakan, heidän kärsimyksensä järjettömän liikkeen. Liikkeen vailla rajoja, kuvottavan kivun. Sietämätön tunne. Mies kasaa surkeat rääsynsä ulkona vietetyn jäätävän kylmän yön jälkeen. Toveri harmaantuu kahleissaan ja poistuu vankilasta joka aamu – vankeuden raakuus… Jatka lukemista Teatteriteksti: Antonio Negrin Parvi

Brecht & teoreettinen käytäntö

Voi sitä kaupunkia, jossa ei kapinaan nousta, parempi sille, että sen tuli tuhoaisi ennen yön tuloa. – Brecht, Setšuanin hyvä ihminen     Miksi vielä 2010-luvulla puhua brechtiläisestä teatterista? Onko kyse jälleen yhden sankarimiehen kultista? Eikö Brecht ollut Stalinia ihaileva, machoileva kusipää, joka kenties jopa ei itse kirjoittanut teoksiaan vaan vietteli naiset tekemään kaiken työn… Jatka lukemista Brecht & teoreettinen käytäntö

Eleen politiikka: Brecht & Benjamin

Miksi Brecht? Jotta toimittaisiin samoin kuin Brecht toimi, eikä vain museoitaisi häntä ja pönkitettäisi omaa asemaa hänen avullaan aivan kuin kenen tahansa kuolleen ukkelin avulla, on Brechtin teatteria tarkasteltava nimenomaan tästä näkökulmasta: onko siitä apua, kun pyritään tekemään teatteria, joka tulee vallankumoukselliseksi, kasvattaa ihmisten kykyä kamppailla elämänsä parantamiseksi? Brechtin ei-aristoteelisen teatterin perustava ajatus oli, että… Jatka lukemista Eleen politiikka: Brecht & Benjamin

Kauhea arki – muistelmia kevään teatteriesityksistä

Everybody knows that the dice are loaded Everybody rolls with their fingers crossed Everybody knows the war is over Everybody knows the good guys lost Everybody knows the fight was fixed The poor stay poor, the rich get rich That’s how it goes Everybody knows – Leonard Cohen Olemme kaikki hyvin ahdistuneita, niin kuin viime… Jatka lukemista Kauhea arki – muistelmia kevään teatteriesityksistä

Brechtiläisen ilmaisun perusteista 2

Vieraannuttaminen Vieraannuttaminen on eeppisen teatterin keskeisin metodi. Vieraannuttaminen asettuu vanhalle teatterille tyypillistä eläytymistä vastaan ja pyrkii esittelemään kyseessä olevat asiat niin, että niihin voidaan vaikuttaa. Niin kuin järjen ja tunteidenkin kohdalla, myös vieraannuttamisen teema on Brechtille moniulotteinen. Eeppisessäkään teatterissa eläytyminen ei ole paha ja vieraannuttaminen hyvä. Eläytyminen ja kriittinen asenne esiintyvät samassa yhteydessä, kun Brecht… Jatka lukemista Brechtiläisen ilmaisun perusteista 2

Eeppinen kuva – Brechtiläisen ilmaisun perusteista

Mikä on eeppinen kuva, eli voidaanko Brechtin teatteriteoriaa soveltaa kuvantekemisen käytäntöön? Teatteria tehdään, kun valmistetaan eläviä taiteellisia kuvia perittyyn tietoon pohjautuvista tai kuvitelluista ihmistenvälisistä tapahtumista, ja nämä kuvat valmistetaan nimenomaan viihteeksi. Tätä joka tapauksessa tarkoitamme, kun jatkossa puhumme teatterista, olkoon se sitten vanhaa tai uutta.[i] Brechtiläinen teatteri on yhteiskuntakriittistä mutta ei moraalista. Moraalittomuus, koulussa opitusta… Jatka lukemista Eeppinen kuva – Brechtiläisen ilmaisun perusteista

Father Fucker + Genderfuck – Teatteri tapahtumana ja vastarintana

 Kun etsimiseen kyllästyin, niin opin löytämäänkin. Kun tuulta vastaan heittäydyin, nujersin sään kuin säänkin. – F. Nietzsche Tämänvuotisen Tampereen Teatterikesän ohjelmistossa kiinnostusta herättivät etukäteen erityisesti kaksi esitystä: Father Fucker ja Genderfuck. Ja kiinnostusta ne herättävät yhä edelleen. Sillä: Näissä esityksissä luovuttiin iänikuisesta taivaanrantaan tuijottelusta, väsyttävästä, isottelevasta ja halvaannuttavasta kaukokaipuusta. Ei odotettu merkkejä planeetan ulkopuolisesta elämästä,… Jatka lukemista Father Fucker + Genderfuck – Teatteri tapahtumana ja vastarintana

Politiikkako eduskunnassa?

Politiikkakollektiivin ja Ryhmäteatterin Eduskunta III oli nähtävillä elokuun alussa Tampereen Teatterikesässä. Susanna Kuparisen ohjaama esitys on monella tapaa ansiokas: vallitsevan kurjistuspolitiikan käsittelemisen tuominen esitystaiteen piiriin on ensiarvoisen tärkeää, eurooppalaisen poliittisen päätöksenteon kritiikki videolla yhdessä Varoufákiksen kanssa kiertelemätöntä ja totuudellista. Lisäksi Eduskunta III yhdessä muiden Eduskunta-esitysten ja Valtuusto-esitysten kanssa on luonut uudenlaisen ajankohtaispoliittisen teatterin traditiota Suomessa. Näistä kiistämättömistä ansioista huolimatta – tai… Jatka lukemista Politiikkako eduskunnassa?

Pääosassa elämä

Tampereen yliopiston Teatterityön tutkinto-ohjelman Nätyn opiskelijat esittivät tämän vuoden tammi- ja helmikuussa yhdessä uuden professorinsa Pauliina Hulkon kanssa esitystapahtumaa Hipsterit. Esitys tullaan myös näkemään elokuussa Tampereen Teatterikesän pääohjelmistossa. Hulkon ensimmäinen ohjaus Nätyllä osoittaa, että Nätyltä on tulevaisuudessa lupa odottaa rohkeaa mutta uhotonta, moniaalle herkkää ja poliittisuutta kaihtamatonta teatteria. * Sisältäni portin löysin, melkein huomaamattoman. Kun… Jatka lukemista Pääosassa elämä