Luentomuistiinpanoja Michael Hardtin alustuksesta
Haus der Kulturen der Welt, Berliini
26.09.2015
Olen kirjoittamassa kirjaa Antonio Negrin kanssa. Kirjan lähtökohtana on Kommunistisen manifestin lause: ”Kommunismi tarkoittaa yksityisomaisuuden lakkauttamista.”
Todellinen ongelma on siinä, mikä on laillista. On harjoitettava lain kritiikkiä. Mutta on katsottava muuallekin, kuin valtion spektaakkelimaisiin ja laittomiin rikoksiin. Esimerkiksi USA:ssa keskitytään poikkeukselliseen poliisiväkivaltaan ja laittomiin pidätyksiin. Näihin on toki puututtava, mutta todellinen ongelma on kuitenkin normaali poliisiväkivalta.
Yhteinen on sitä, mikä ei ole omaisuutta. Ei yksityistä omaisuutta eikä valtion omaisuutta. Omaisuus tarkoittaa, että johonkin on rajattu pääsy, jokin ei ole toisten käytettävissä. Omaisuus tarkoittaa myös päätöksenteon rajoittuneisuutta. Meidän on kuitenkin mahdollista nähdä omaisuus toisin. Kapitalismi väittää, että omaisuus pidättelee ihmisen pahoja puolia. Lisäksi omaisuuden väitetään tuottavan turvallisuutta, varakkuutta ja vapautta.
Omaisuus lupaa suojata meitä asunnottomuudelta ja nälältä. Ongelma on, että tämä lupaus ei pidä paikkaansa. Omaisuus ei tuota turvaa vaan pelkoa. Omaisuus on keskeinen tapa tuottaa rodullisia hierarkioita. Myös austerity-politiikka ja velka osoittavat, kuinka omaisuus tuottaa pelkoa. Kansalliset taloudet vedetään kriiseihin velan kautta, minkä seurauksena tuhotaan omaisuutta. Kaikki, paitsi kaikista rikkaimmat, elävät epämääräisyyden ja pelon tilassa. Jopa rikkaimmat joutuvat pelkäämään uusia pankkikriisejä. Todellinen turva ja tapa ylittää pelko on yhteinen. Suuronnettomuuksissa näemme, kuinka ihmiset jakavat. Näin taistellaan pelkoa vastaan.
Meille luvataan, että lopulta kaikki rikastuvat. Se, että tämä on valhe, alkaa olla kaikkien tiedossa. Elämä prekarisoituu. Marginalisoidut ryhmät joutuvat kärsimään ensin, mutta sama kärsimys pyritään levittämään koskemaan yhä laajempaa joukkoa. Judith Butlerin mukaan haavoittuvaisuutemme rakentaa pohjaa yhteiskunnalliselle organisoitumiselle. Yhteisen haavoittuvaisuutemme päälle voimme rakentaa yhteisen instituutioita.
Uusliberalismia on myyty meille vapauden käsitteellä. On väitetty, että omaisuus on vapauden perusta. Tosiasiassa omaisuus on orjuuden perusta.
New Yorkin Occupy-liikkeessä mukana olleet Harvardin yliopiston oppilaat kutsuivat minut väittelemään oikeustieteen professoriensa kanssa. Oppilaat pitivät professoreitaan taantumuksellisina, varsinkin mitä tulee professoreiden käsityksiin omaisuudesta. Puhuin professoreille immateriaalisen rikkauden jakamisesta ja taisteluista yksityistämistä vastaan. Yhteiskunnalliset liikkeet ovat viime vuosikymmeninä rakentaneet yhteistä. Vuoden 2011 valtaukset ja leirit, yritykset muuttaa urbaanit tilat yhteisen tiloiksi. Gezi-puistossa pyrittiin luomaan yhteistä tilaa, valtaamaan kaupunki takaisin. Pyrkimyksenä ei ollut saada julkinen takaisin, vaan luoda yhteistä.
Professori Duncan Kennedy vastasi minulle, että argumentaatiossani on poliittinen virhe: meidän on taisteltava omaisuuden sisällä, ei omaisuutta vastaan. Olin kahden vasemmistolaisen perspektiivin välissä. Oppilaat näkivät professorit taantumuksellisina, professorit ajattelivat oppilaiden olevan infantiilin vasemmistoradikalismin vallassa. Lisäksi Kennedy sanoi minun tehneen käsitteeseen liittyvän virheen: en ymmärtänyt, mitä omaisuus on. Kennedyn mukaan käytän konservatiivisen oikeustieteen käsitystä omaisuudesta.
Osasin vastata saamaani poliittiseen kritiikkiin, käsitteeseen liittyvään kritiikkiin en osannut vastata. Jouduin siis perehtymään asiaan. Opin yksityisomaisuudesta seuraavia asioita. Vastoin eurooppalaista substantialistista omaisuuskäsitystä omaisuus tarkoittaa yhdysvaltalaisen oikeustieteen valtavirrassa: omaisuus on kokoelma oikeuksia. Omaisuuden omistaja ei ole ainut, jolla on oikeuksia omaisuuteen (esim. valtio). Tämä johtaa pragmaattiseen strategiaan, jossa pyrkimyksenä on muuttaa käsitystä omaisuudesta sisältä käsin ja osoittaa omaisuuden moninaiset kytkennät.
Yksi esimerkki Kennedyn oikeuksien kimppuun liittyvästä ajatuksesta on rajoitetun omaisuuden asuminen, joka tarkoittaa oikeutta asunnon omistamiseen mutta ei oikeutta voiton tekemiseen asunnon avulla. Omistusta ei kielletä, mutta todetaan, että omistajat eivät ole ainoita, joilla on omistusoikeuksia.
Commonssit eivät tarkoita omistajuuden kieltämistä, vaan ne ovat vaihtoehto copyrightille. Tunnustetaan myös muiden oikeudet omistuksen kohteeseen. Tämä kaikki ei ole vielä mitenkään radikaalia, mutta omaisuus oikeuksien ryppäänä voi avata perspektiivin yhteisen luomiselle. Yhteinen ei välttämättä ole omaisuuden vastakohta. Määrällinen muutos voi tuottaa laadullisen muutoksen. Kun yhteinen on yleiseksi tehtyä yksityisomaisuutta, yksityisomaisuutta ei enää ole. Yhteinen on omaisuutta, jota hallitaan demokraattisesti.
Marxin mukaan kommunismin on rakennuttava kapitalismin edistysaskelille. Tässä strategiassa kiehtoo se, että yhteinen ei ole yksityisomaisuuden vastakohta, vaan se voidaan synnyttää omaisuuden sisältä.
Muistiinpanot ja kuvat: Lasse Poser.