Helsingin kaduilla kiristyy pakkasen lisäksi nyt myös työtaistelutilanne. Lakkoaseen käytöstä viime viikolla varoitelleet Mannerheimintien ja Aleksanterinkadun risteyksen metallisepät toteuttivat uhkauksensa varhain tiistaiaamuna. Alasinten kilkatus taukosi aamukuudelta, eikä loppua työnseisaukselle ole näköpiirissä.
Sipilän hallituksen hyökkäykset työttömiä vastaan ovat kuumentaneet seppien mielialoja jo pitkään. Yksi lakkovartiossa patsastelevista takojista, Kaino Kivinen, kertoo kohutun aktiivimallin olleen sepille ”viimeinen pisara”.
Sen jälkeen kävi mahdottomaksi jatkaa työntekoa entiseen malliin. Sepät käynnistivät määrittämättömän pituisen lakon.
”Kaikki meistä ovat joskus olleet työttömiä, ja todennäköisesti tulemme vähintään ajoittain jäämään ilman palkkatuloa myös tulevaisuudessa. Työttömyysturvan kiristämisen tarkoituksena on lisätä kilpailua työttömien ja työssäkäyvien kesken. Emme me tietenkään voi sellaista hyväksyä,” Kivinen toteaa.
Tavoitteena vastikkeellisuuden poistaminen
Metalliseppien työnseisaus liittyy osaksi aktiivimallin kaatamiseen tähtääviä protesteja. Hallituksen työvoimapolitiikkaa kritisoinut SAK on ehdottanut aktiivimallin tilalle vaihtoehtoista mallia lievempine karensseineen.
SAK:n ehdotus ei kuitenkaan saa seppiä innostumaan. Pelkkä aktiivimallin peruminen tai rangaistusten keventäminen ei heille riitä. Helsingin lakkoilijat vaativat kaiken vastikkeellisuuden poistamista työttömyys- ja sosiaaliturvajärjestelmästä sekä kaikkien jo langetettujen karenssien välitöntä kumoamista.
”Ensin murskataan aktiivimalli, sitten pirstotaan palasiksi koko rankaisemiseen perustuva työttömyysturvajärjestelmä”, Kivinen uhoaa tovereidensa puoltavien huudahdusten säestämänä.
Eivätkö sepät ole huolissaan vastikkeellisuuden purkamisen kansantaloudellisista seurauksista? Tekisikö kukaan enää palkkatöitä, jos kaikille jaettaisiin ”vastikkeetonta rahaa”, kuten lakkoilijat vaativat? Seppien kanta näihin kysymyksiin on selvä. He ajavat työläisten ja työttömien, eivät työn tai kansantalouden asiaa.
”Jos palkkatyössä käyminen loppuu siihen, että on mahdollista elää reilulla tuhannella eurolla kuussa menemättä töihin, niin ehkä siinä tapauksessa olisi ennemmin syytä uudistaa työn järjestämistä kuin kurittaa työttömiä. Ja jos kansantalous ei muka selviä ilman kaikista köyhimpien nöyryyttämistä, niin laitetaan sitten koko talousjärjestelmä uusiksi.”
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Vaikka seppien lakko kohdistuu suorimmin aktiivimalliin ja muuhun työttömyysturvan vastikkeellisuuteen, ei kyse ole ainoastaan työvoimapolitiikasta. Lakon taustalla vaikuttaa jo pidempään hautunut tyytymättömyys koko palkkatyön järjestelmään.
Ongelmana itse palkkatyö
Seppien työnkuva on ehtinyt vaihtua läpi vuosien. Perinteisen raudantakomisen lisäksi sepiltä edellytetään nykyisin muun muassa turistien viihdyttämistä. Veistokselliset metallityöläiset ovatkin tulleet vuosien saatossa ikuistetuiksi lukemattomien matkailijoiden filmirullille.
Jatkuvan huomion kohteena oleminen on ajoittain tuntunut raskaalta. ”Tätä ei kai saisi ääneen sanoa, mutta kyllä se loputon turisteille poseeraaminen välillä kypsyttää, kun ei siitä edes erikseen makseta mitään”, Kivinen kertoo.
Seppien mahdollisuus päättää työn suorittamisen tavoista on rajattu. Kivistä harmittaa työnantajien käskytettävänä oleminen. Sepät joutuvat työskentelemään pomojen pillin mukaan, saamatta itse nauttia työnsä hedelmistä. ”Joku muu tästä kerää voitot. Ei työllä rikastu jos sitä itse joutuu tekemään. Koko ajan vaaditaan enemmän ja enemmän, mutta palkat pysyvät alhaalla.”
Metalliseppien työaika säädettiin kahdeksaan tuntiin sata vuotta sitten, eikä se ole siitä sittemmin laskenut. Tekniikka kehittyy, mutta se ei näytä vähentävän työn määrää. ”Työaikaa pitäisi ehdottomasti supistaa, se on ollut meille sepille selvää jo pitkään. Lisäksi tätä hommaa voisi vielä enemmän automatisoida niin jäisi paremmin aikaa muille asioille”, Kivinen pohtii.
Yksilöllisen työsuorituksen palkitsemiseen perustuva palkkatyö vastaa seppien mukaan huonosti nykyistä tuotantotapaa. Seppien työskentely perustuu yhä voimakkaammin avoimessa kaupunkitilassa tapahtuvaan vuorovaikutukseen, jolloin tulee entistä vaikeammaksi sanoa, kuka vasaraa ja pihtejä lopulta pitelee.
”Sen yksilöllisen vasaraniskun takana on kuitenkin valtava yhteistoiminnan verkosto. Siksikin kannatamme perustuloa. Kaikki tehdään yhdessä, joten palkka kuuluu kaikille. Kukaan meistä ei ole oman onnensa seppä”, Kivinen lohkaisee.
Seppien lakon voi nähdä osoituksena palkkatyökielteisten asenteiden leviämisestä yhteiskunnassa. Yhä laajemmat kansanosat osoittavat avointa vastentahtoisuutta toisen palveluksessa tehtävää työtä kohtaan.
Helsingin yliopiston akatemiatutkija, sosiologi Miska Tekkanen tunnistaa ilmiön. ”Kyllä tämä on tunnistettava trendi. Itseänikin ahdistaa päivä päivältä enemmän tulla töihin.”
Työn terveyshaitat ovat jo pitkään olleet kaikkien tiedossa. Sepät ovat lakkoon ryhtyessään keskustelleet myös työnteon ympäristölle koituvista laajemmista ongelmista.
”Ilmasto ylikuumenee ja maapallo hukkuu paskaan, ja täällä me silti taotaan kuin viimeistä päivää. Kun pysähtyy ajattelemaan niin onhan tämä yletön työnteko ihan kaistapäistä.”