Kumppanuudesta kapinaan – Alustatalous, ruoankuljetuspalvelut ja taistelevan työvoiman yhteenliittymät

Syksyllä 2018 alkanut Foodora-lähettien kampanja palkanalennusten perumiseksi ja työolosuhteiden parantamiseksi on nostanut esiin alustatalouden keikkatyöhön liittyviä konflikteja ja järjestäytymisen kysymyksiä. Freelancereiden, ”itsensä työllistäjien” ja keikkatyöläisten organisoituminen on perinteisesti nähty hankalaksi. Vaikeasta ennakkoasetelmasta huolimatta freelancer-sopimuksilla työskentelevät ruokalähetit ovat ympäri Eurooppaa onnistuneet järjestäytymään alustapomojen kavahtamaksi painostusvoimaksi ja pakottamaan alustayrityksiä vaatimuksiinsa. Mitä opittavaa muiden alojen prekaareilla voisi olla ruoankuljetusalan työtaisteluista?

Alustatalous on kattokäsite monille erilaisille liiketoimintamalleille. Yhteistä alustatalouden yrityksille on ainakin se, että ne pyrkivät ulkoistamaan niille voittoa tuottavan työn suorittamisen alustojen käyttäjille. Alustayritykset katsovat tarjoavansa digitaalisen torin tai markkinapaikan, jolla asiakkaat voivat harjoittaa liiketoimintaa keskenään alustalle maksettavaa korvausta vastaan. Esimerkiksi asunnonvuokraussovellus Airbnb:n ansaintalogiikka perustuu sille, että se tarjoaa vuokrasta perimäänsä osuutta vastaan alustan, jonka puitteissa sovelluksen käyttäjät voivat vuokrata asuntoja toisilleen ja toisiltaan. Tuottavan alustan ei kuitenkaan aina tarvitse olla maksullinen tai toimia suoran liiketoiminnan ympäristönä. Esimerkiksi Facebook ja Google repivät miljardeja pelkästään siitä, että sovellusten käyttäjät syöttävät niihin tietoja itsestään. Facebookin ja Googlen kaltaiset digitaalijätit loisivat ihmisten välisessä kanssakäymisessä, keräävät siitä tietoa ja myyvät sitä mainostajille.

Kaikki alustayritykset eivät kuitenkaan ole kyenneet ulkoistamaan arvontuotantoaan sovellusten käyttäjille. Esimerkiksi ruoankuljetuspalvelut Foodora ja Wolt ovat riippuvaisia alustalla työskentelevistä ruokaläheteistä, jotka kuljettavat sovelluksen kautta tilatut ruoat ravintoloista asiakkaille. Alustatatalouden ruoankuljetuspalveluita markkinoidaan saumattomina prosesseina, joissa tuotantoketjun logistiikka on hiottu äärimmäisen tehokkaaksi. Riippuvuus ruokalähettien työpanoksesta lisää kuitenkin ruoankuljetuspalveluihin arvaamattoman elementin. Ruokalähettien kapinat matalia korvauksia ja huonoja työolosuhteita vastaan ovat ravisuttaneet alustatalouden kuljetusyrityksiä viime vuosina eri puolilla Eurooppaa. Kamppailuja lähettien palkkojen ja työolosuhteiden parantamiseksi on käyty viimeisten kolmen vuoden aikana ainakin Espanjassa, Irlannissa, Britanniassa, Belgiassa, Alankomaissa, Ranskassa, Italiassa ja Saksassa.

Yksi yleisimmistä alustatalouden ruoankuljetuspalveluiden ja niille työtä tekevien lähettien välisistä kiistoista koskee työsuhteen muotoa tai pikemminkin koko työsuhteen puuttumista. Foodora esimerkiksi jakaa lähettien työvuorot, määrää pukeutumaan yhtiön vaatteisiin, pakottaa käyttämään yhtiön ruoankantolaatikkoa ja sanelee hinnan, jota lähettien tekemästä kuljetustyöstä pyydetään. Jos freelancereina työskentelevät lähetit kieltäytyvät toimituksesta työvuoron aikana, Foodora uhkaa evätä heiltä mahdollisuuden saada jatkossa työvuoroja. Lähettityön suorittamisen olosuhteet vastaavat siten enemmän palkkatyösuhdetta, jossa työntekijä työskentelee työnantajan määräysvallan alaisena, kuin yrittäjyyttä tai ”yhtiökumppanuutta”. Tästä huolimatta valtaosa Foodoran ja vastaavan ruoankuljetuspalvelu Woltin läheteistä ei sopimusteknisesti ottaen ole työntekijän asemassa, vaan heitä kohdellaan freelancer-sopimuksella työskentelevinä ”lähettikumppaneina”.

Freelancer-sopimuksen ansiosta Foodora ja Wolt kykenevät kiertämään työnantajalle palkkatyösuhteessa kuuluvat velvoitteet. Koska ”lähettikumppaneilla” ei ole työntekijän asemaa, Foodoran ja Woltin ei tarvitse huolehtia työntekijöille kuuluvista oikeuksista, kuten esimerkiksi vuosilomasta, sairausajan palkasta, työterveyshuollosta, tapaturmavakuutuksesta tai henkilöstötiloista. Lähetit tekevät matalasti korvattua, raskasta ja tapaturma-altista työtä alustayrityksen valvonnan ja määräilyn alaisena, mutta ilman työsuhteen tuomaa turvaa. Työsuhteessa työnantajan kontolla olevat riskit on freelancer-sopimuksessa ulkoistettu ”lähettikumppaneille”, samoin kuin työssä tarvittavan kulkuvälineen ja puhelimen hankinta ja huolto. Alustayritys voi freelancer-sopimuksia hyödyntämällä pestä kätensä vastuusta esimerkiksi silloin, jos lähetin pyörä tai älypuhelin hajoaa työaikana tai hän joutuu työpäivän aikana onnettomuuteen.

Vaikka Foodora ja Wolt haluavat epäilemättä antaa itsestään kuvan moderneina tulevaisuuden toimijoina, kuuluu yritysten henkilöstöpolitiikka ennemmin 1800-luvulle kuin nykyaikaan. Tämä osoittaa jälleen kerran, että se, mitä nykyään katsotaan ”normaaliksi” palkkatyöksi, ei ole historiallisesti muuttumaton tai kaikkialla vallitseva tuotannon järjestämisen tapa. Nykyiset työntekijöitä suojelevat oikeudet ja etuudet on kirjoitettu työsopimuslakiin lakkoilun ja työläiskapinoiden pakottamana. Työmarkkinoiden nykyisyys on välitilinpäätös menneistä kamppailuista, ja työn tulevaisuus taotaan nykyisissä työtaisteluissa.

Alustatalouden merkityksen työmarkkinoilla voi joka tapauksessa ennustaa kasvavan. Foodoran ja Woltin freelancer-lähettien työolosuhteet tänään voivat vain hieman kärjistäen olla minkä tahansa ammattialan arkea huomenna. Ei ole kuitenkaan aika surra, vaan järjestäytyä kamppailemaan työvoiman etujen puolesta, niin ruoankuljetuksessa kuin muillakin prekaarin työn sektoreilla.

Niin freelancereiden kuin palkkatyöläistenkin järjestäytymisessä on olennaista löytää piste, johon iskemällä on mahdollista pakottaa työn tilaaja – tai ”antaja” – myöntymään työvoiman vaatimuksiin. Järjestäytyminen tarkoittaa tässä mielessä yhteenliittyneiden voimien kokoamista, jota käyttämällä tai jolla uhkaamalla työvoima kykenee ajamaan tavoitteitaan eteenpäin. Työntekijän mahdollisuus tuottaa vahinkoa pääomalle on sidoksissa hänen omaan asemaansa tuottavana työvoimana. Yritykset ovat riippuvaisia työntekijöistään ja ”kumppaneistaan”, joten lakkoilu tai muut työvoiman aiheuttamat katkokset ja häiriöt yrityksen arvontuotannossa ovat työntekijöiden valttikortteja palkkauksesta ja työehdoista neuvoteltaessa.

Ruoankuljetuspalvelut pyrkivät hyötymään siitä, että freelancereiden on vaikeampaa sopia työehdoista kollektiivisesti isojen ammattiliittojen kautta. Freelancer-sopimuksiin kuuluva jousto on kuitenkin mahdollistanut sellaisia työtaistelutoimenpiteitä, joihin suurten ammattiliittojen olisi lakko-oikeudellisista syistä vaikeampi ryhtyä. Freelancer-lähetit eivät ole sopimuksellisesti velvollisia työskentelemään kiinteinä työaikoina, joten he voivat ”mennä lakkoon” kieltäytymällä kollektiivisesti työvuoroista tiettynä aikana. Ruoankuljetuksessa onkin eri puolilla Eurooppaa nähty paljon ”villejä lakkoja”, joita lähetit organisoivat itsenäisesti lyhyellä varoitusajalla ilman suurten ammattiliittojen tukea tai valvontaa.

Pienimuotoisetkin villit lakot voivat olla tehokkaita, vaikka kaikki samalla alueella työskentelevät lähetit eivät osallistuisi niihin tai olisi edes kuulleet niistä. Ruoankuljetuspalveluita markkinoidaan tilaamisen helppoudella ja kitkattomuudella. Siksi toimitusaikojen ajoittainenkin venyminen tekee palvelusta epäluotettavan kuluttajan silmissä. Uhka kuljetuksen luotettavuuden hupenemisesta saa alustayritykset ottamaan pienetkin häiriöt vakavasti.

Ruokalähettien lakkoihin on usein liittynyt kaupunkitilan näkyvä haltuunotto. Kuten ranskalaiset lähetit sanovat, le rue est notre usine, ”kadut ovat tehtaamme”, jotka valtaamalla on mahdollista tuoda esiin ruoankuljetuspalveluihin liittyviä konflikteja. Alla olevassa videossa näkyy, kuinka Uber Eatsille työskentelevät ruokalähetit kävivät taannoin syyskuussa harjoittamassa pomojen peräänkuuluttamaa ”paikallista sopimista” alustayrityksen toimiston edustalla Lontoossa:

Workers ask the manager, 'would you work for £2.50 a drop?' the managers response? Run away. #ubereats pic.twitter.com/HbH6QkJbwd

— Callum Cant (@CallumCant1) September 20, 2018

Ruokalähetin ensisijainen työ on kuljettaa ruokaa ravintolasta asiakkaalle, mutta kuljetus ei ole kuitenkaan lähettien työn ainoa tuote. Alustayrityksen värikkäisiin vaatteisiin ja varusteisiin pukeutuvat lähetit toimivat katukuvassa kuljetuspalvelun elävinä mainoksina. Lähetit ovat muun työnsä ohessa yrityksen kasvoina katukuvassa, ja ovat siten tärkeässä osassa alustayrityksen brändin rakentumisessa. Lähettien julkisuuskampanjat ovat siten yksi tehokas keino painostaa pomot vaatimuksiin. Lähettien työehdot ovat niin huonot, että jo pelkkä niiden julkituominen sabotoi alustayritysten mainetta.

Monet ruokaläheteistä ovat siirtolaisia, jotka eivät puhu äidinkielenään sen maan virallisia kieliä, jossa työskentelevät. Koska lähetit työskentelevät ympäri kaupunkia, eikä heillä välttämättä ole käytössään edes taukotilaa, heillä ei ole työn puolesta tilaa, jossa kokoontua ja keskustella olosuhteistaan. Työvoiman vaihtuvuus on ruoankuljetuspalveluissa suurta, minkä voi myös nähdä tekevän järjestäytymisestä vaikeampaa. Lähettien kamppailut toimivat siten esimerkkeinä muiden alojen prekaareille siitä, millä tavoin eri taustaiset ja hajallaan ympäri kaupunkia työskentelevät työntekijät voivat luoda yhteisiä kamppailuja työvoiman aseman parantamiseksi.

Alustatalouden ruoankuljetusta markkinoidaan työnä, jossa työntekijä pääsee nauttimaan vapaudesta valita työaikataulunsa itse. Ihanteellisessa muodossaan freelancerina työskentely tekeekin työstä kieltäytymisestä joustavampaa. Käytännön todellisuus ei kuitenkaan aina ole ruusuinen. Freelancer-sopimuksia käytetään työsuhteeseen liittyvän turvan kiertämiseksi, mutta keikkatyön joustavuus, eli työntekijän mahdollisuus vaikuttaa itse siihen, milloin työskentelee, ei sinällään ole torjuttava asia. Joustavuuden etu on se, että ainakin teoriassa on mahdollista jättää työvuoroja väliin ilman, että joutuu lopettamaan työn kokonaan. Freelancereille tulisi taata oikeus vastaavaan työsuhdeturvaan kuin palkkatyöläisillä, joko palkkatyösopimuksen kautta tai muilla keinoin. Samalla tulisi kuitenkin kamppailla jouston positiivisten puolten ulottamisesta myös palkkatyösuhteessa työskenteleville. Kaikille turvaa, kaikille mahdollisuus joustoon.

Ruoankuljetuspalveluiden konfliktien eskaloiminen muille keikka- ja freelancetyön alueille olisi yksi seuraavista askelista prekaarien työläisten järjestäytymisessä. Olisi rakennettava eri ammattialoja yhdistäviä vaatimuksia ja kamppailuja, joiden avulla kasvattaa prekaarin työväen voimaa; etsittävä innovatiivisia lakon ja sabotaasin muotoja, jotka pakottavat pääoman myönnytyksiin. Taistelevan prekariaatin kapinalliset alustat keikkakapitalismin kurjuutta vastaan.

Slush on vasta joulukuussa, mutta sovelluspomojen bileet näyttävät hiipuvan jo alkusyksystä.

Linkkejä

Foodora vastuuseen: https://foodoravastuuseen.noblogs.org/ & https://www.facebook.com/justice4couriers/

Collectif des livreurs autonomes de Paris: https://www.facebook.com/clap75/

Couriers Network CYMRU: https://cymrucouriers.wordpress.com/

Deliverance Project (Italia) https://www.facebook.com/DeliveranceProject/

Deliverunion; saksalaisen FAU-liiton ruokalähettien kampanja Berliinissä: https://deliverunion.fau.org/

IWGB Couriers and Logistics Branch (Britannia): https://iwgbclb.wordpress.com/

IWW Couriers Network (Britannia ja Irlanti): https://iww.org.uk/iww-couriers-network/

Rebel Roo; ruokalähettien kamppailuja Britanniassa ja muualla Euroopassa käsittelevä julkaisu, numerot 1 – 8: https://www.weareplanc.org/?s=rebel+roo

Transnational Social Strike -verkosto: https://www.transnational-strike.info/

Valikoima artikkeleita