Doc Goebbels: Danke schön, mein Führer.
Lorenzo St. DuBois: Hey, you’re a German.
Doc Goebbels: We’re all Germans.
Lorenzo St. DuBois: That’s right.
Lorenzo St. DuBois: That means we CANNOT attack Germany.
– The Producers/Mel Brooks
Saksan tie on meidän tiemme, kuten Alex Stubb väsymättä toistaa. Sisäinen inflaatio, Hartz-reformi ja minijobs. Vienti hintaan mihin hyvänsä.
Saksa on huomion keskipisteessä. ”Euroopan sairas mies” on muuttunut ketunhäntä kainalossa tanssivaksi Angela-enkeliksi, joka näyttäytyy mielikuvamaailmassa milloin peräänantamattomana velkojana ja viikatemiehenä, milloin hyväntahtoisena äitihahmona ja maailman kolhimien pelastajana, ja nyt myös ennakkoluulottomana veijarina, joka on hieman kopeloinut pakokaasupäästöjä viennin edistämiseksi. Kas tässä Paul Kleen näkemys enkelistämme:
”Saksan malli” on jo vuosia toiminut Euroopan talouspolitiikan johtotähtenä, joka on koottu sosiaaliturvan päästöjä vähentävästä leikkauspolitiikasta, alhaisista palkoista, ulkomaisen työvoiman häikäilemättömästä hyväksikäytöstä niin Saksassa kuin lähialueilla ja öykkäröivästä oman viennin tukemisesta muiden Euroopan maiden kustannuksella. Tämä kaikki on tietysti paketoitu protestanttiseksi moralismiksi, jossa kilpailu on ylin hyve ja raha vain vaihdon väline: hyveellisillä ja säästäväisillä työmuurahaisilla sitä on, laiskoilta, toisten kustannuksella eläviltä heinäsirkoilta sitä puuttuu.
Modell Deutschland, esimerkki, jota Saksa muille tarjoaa, syntyy jo 1930-luvulla ordoliberaalien taloustieteilijöiden päiväunena. Emme tarvitse sen ymmärtämiseksi pitkiä teoreettisia luentoja, liki jokainen tuntee sen nahoissaan ja tietää tarkasti, mistä on kysymys: ordo, ordnung järjestys on sen ydin; sen viholliset ovat vanhan liberalismin vapaan kilpailun anarkismi ja natsismin valtiokapitalismi (ynnä tietenkin Keynes ja valtion puuttuminen markkinoiden toimintaan sekä palkkojen määräytymisen irrottaminen työvoiman kysynnästä ja tarjonnasta). Järjestyksen, ei anarkismin tai laiskuuden, on ohjattava politiikkaa ja hallitsemista ja tämä järjestys on markkinoiden talouden järjestystä. Eikä tätä järjestystä valtio turmele, kuten vanhassa liberalismissa. Päinvastoin, valtio takaa järjestyksen ja vapaiden markkinoiden toiminnan. Markkinat eivät ole luonnollisia, ihmiset eivät luontojaan kilpaile toistensa kanssa, siksi tarvitaan vahvaa valtiota: sen on luotava edellytykset kilpailulle, asetettava ihmiset toisiaan vastaan. Hobbeslainen luonnontila korvataan näin valtion luomalla luonnontilalla, kaikkien sodalla kaikkia vastaan. Ei ihme, että oikeusjärjestelmämme on hämillään: nyt valtion on luotava oikeudellinen ja institutionaalinen kehys kaikkien sodalle kaikkia vastaan, pidettävä huolta siitä, että ”luonnollisia” liittolaisuuksia tai ”kannustinloukkuja” ei synny, vaan jokainen taistelee jokaista muuta vastaan. Ainoa sääntö, jota sinun on kunnioitettava on: jokainen itsensä puolesta, jokainen muita vastaan. Siinä uusi jumalainen järjestys, jonka alaisuudessa elämme. Valtion tehtävä on tämän järjestyksen luominen eikä missään tapauksessa hyvinvointi tai laiskuusjärjestelmän ylläpitäminen.
Asettuminen malliksi Euroopalle saattaa kompastua Volkswageniin. Kyse ei ole pelkästä ympäristönormien kiertämisestä, kaupallisesta huijauksesta, johon luultavasti ovat syyllistyneet muutkin autonvalmistajat, vaikka VW onkin konsernina omaa luokkaansa. Saksan hallituksen markkinoima poliittinen ja taloudellinen malli näyttäytyy oudossa valossa, kun ankarien ympäristönormien ja yleisen ympäristötietoisuuden mallimaa, joka sanelee muille normeja, ei itse noudata niitä. Asiaa ei auta, että myös EU:n viranomaiset ovat tietäneet huijauksesta vähintään vuodesta 2013 lähtien ja peitelleet sitä. Ja samaan aikaan kun kreikkalaisia on haukuttu huijareiksi ja väärentäjiksi! Kuitenkin, kaiken moraalisen suuttumuksen sijaan, ennen kaikkea uhanalaisena on ajatus markkinoista parhaan järjestyksen takaajana ja kilpailusta tämän järjestyksen luojana ja sen sääntöjen ylläpitäjänä. Vahinko on jo tapahtunut eivätkä sakot ja Martin Winterkornin ero juuri asiaa auta.
Säästöpolitiikka ja hyvinvointijärjestelmän alasajo, alhaiset palkat ja maahanmuuttajien työvoiman tarve (vaikka se olisikin riippuvainen ajankohtaisesta tilanteesta) sekä aggressiivinen viennin edistäminen muodostavat Saksan mallin perustan. Angela-engelin suuri syli ja Schäublen leveät hartiat eivät ole peräisin protestanttisesta hyve-etiikasta, vaan saksalaisten pankkien ja saksalaisten tulojen puolustamisesta sekä Saksan kauppataseen ylijäämän kasvattamisesta muiden Euroopan maiden kustannuksella.