1. Väärän vallankumouksen hirviö vaeltaa maailmassa.
2. Ihmislaji eroaa muista elollisista kahden sille luonteenomaisen piirteen kautta. Ensimmäinen muodostaa ihmisen häpeän; toinen ihmisen kunnian.
3. Ihmisen häpeä on Valta. Se hahmottuu ihmisyhteiskunnassa välittömästi, universaalisti ja aina perustuen ja kiinnittyen jakoon: herrat ja orjat – riistetyt ja riistäjät.
4. Ihmisen kunnia on hengen vapaus. Eikä tarvitsisi täsmentää, että tässä sana henki ei tarkoita (olkoonkin, että muiden kuin nykyisten tieteiden perustalta) tuota (ja yhtälailla epäilyttävää) spiritualistien ja kummitätien metafyysis-eteeristä oliota, vaan päinvastoin ihmisen luonnollisen ja oman todellisuuden kokonaisuutta.
Tämä hengen vapaus ilmenee äärettömin ja erilaisin tavoin, jotka kaikki tarkoittavat samaa ykseyttä ilman arvojärjestyksiä. Esimerkki: kauneus ja etiikka ovat yksi ja sama. Yksikään asia ei voi olla kaunis jos se on ilmaus hengen orjuudesta, siis Vallan vahvistamisesta. Ja päinvastoin. Siten esimerkiksi Vuorisaarna tai Platonin dialogit tai Marxin & Engelsin Manifesti tai Einsteinin esseet ovat kauniita; samalla tavoin Ilias ja Odysseia ovat moraalisia, kuten sitä ovat Rembrandtin omakuvat, Bellinin Madonnat tai Rimbaudin runous. Itse asiassa kaikki nämä teokset (eivätkä sen enempää eikä vähempää niitä vastaavat teot) ovat jokainen itsessään hengen vapauden voittoja, ja sen seurauksena, olkoot mitkä tahansa yhteiskunnalliset ja historialliset olosuhteet, joissa ne saavat ilmauksensa, niitä ei olennaisesti määritä mikään luokka eivätkä ne ole minkään luokan omaisuutta. Sillä määritelmänsä mukaisesti ne kieltävät Vallan, jonka yksi monista röyhkeistä kierouksista on ihmisten jako luokkiin.
5. Ihmisen kunniana hengen vapaus määritelmänsä mukaan kuuluu sekä ilmauksena että nautintona kaikille ihmisille. Jokaisella ihmisellä on oikeus ja velvollisuus vaatia itselleen ja kaikille muille hengen vapautta.
6. Tätä universaalia vaatimusta ei voi toteuttaa niin kauan kuin on olemassa Valta. On itse asiassa selvä, että se on periaatteellisesti kielletty niin riistetyltä kuin riistäjältä, niin herralta kuin orjalta.
7. Tästä johtuu vallankumouksen absoluuttinen välttämättömyys, vallankumouksen, jonka täytyy vapauttaa kaikki ihmiset Vallasta jotta heidän henkensä olisi vapaa. Vallankumouksen ainoa päämäärä on ihmisten hengen vapauttaminen Vallan lopullisen ja täydellisen kumoamisen kautta.
8. Väistämättömän (ja yhä uudelleen tosiasioiden varmentaman) lain mukaan on mahdotonta saavuttaa yhteistä hengen vapautta sen vastakohdan avulla. Vallankumouksen, toteuttaakseen vapauden tavoitteensa, täytyy asettaa se ennen muuta alkunaan ja periaatteenaan. Kuka tahansa orjuuttaa omaansa ja muiden henkeä lupauksella ”mystisestä” ja jälkeenpäin tulevasta vapaudesta on itse orja ja lisäksi vielä huijari ja riistäjä. Eivät enempää eivätkä vähempää jesuiitat ja vastareformistit – Muhammed joka lähetti ”uskollisensa” tuhoutumaan Urin ”Paratiisin” toivo silmissään – Hitler ja Mussolini, jotka hävittivät kansakuntia ”kansallisen kunnian” tulevaisuuden tähden – Stalin, joka leikkeli ja kidutti kansoja ”kansan hyvän” nimissä jne.jne.jne.
9. Vallankumous, joka vahvistaa Valtaa on väärä vallankumous. Ei mikään proletariaatti (ei enempää eikä vähempää vaikka se olisi monarkia tai aristokratia tai teokratia tai porvaristo tai muu vastaava) voi koskaan toteuttaa tai pitää omanaan vallankumousta, jos sillä ei ole Vallan soluista vapaata henkeä. Kukaan ei todellakaan voi välittää toisille sitä, mitä hänellä ei ole, eikä voi olettaa, että parannutaan taudin siemenillä.
10. Vallalle perustuvassa yhteiskunnassa (kuten KAIKISSA tähän asti olemassa olleissa ja nykyään olemassa olevissa) vallankumouksellinen ei voi tehdä muuta kuin asettua (vaikka olisi yksinkin) Valtaa vastaan, tukemaan päättäväisesti (hänelle suotujen luonnollisten ja historiallisten keinojen ja henkilökohtaisten kykyjensä rajoissa) kaikille ja jokaiselle kuuluvaa hengen vapautta. Tämän tekeminen, mikä tahansa on sen hinta, olkoon se lopulta vaikka menehtyminen, se on hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Niin ovat tehneet Jeesus, Sokrates, Jeanne D’Arc, Mozart, Tsehov, Giordano Bruno, Simone Weil, Marx, Che Guevara jne.jne.jne. Niin tekee maatyöläinen, joka kieltäytyy raadannasta, lapsi, joka kieltäytyy surkeasta opetuksesta, samaisen opettaja, seppä, joka valmistaa nelipäisen naulan natsien autojen pysäyttämiseen, työläinen joka käy lakkoon riistoa vastustaakseen jne.jne.jne. Samankaltaiset, jokaisen omin keinoin suorittamat, teot tai toimet hengen vapauden vahvistamisessa ihmisen häpeää vastaan, ovat kaikki samassa mielessä kauniita ja moraalisia. Määritelmänsä mukaan ne eivät ole jonkun luokan omaisuutta tai sille ominaisia, vaan ihmisen täydellisesti ihmisenä, kuten pykälissä 2 ja 4 todettiin.
11. Mikäli vallankumouksen nimissä vahvistetaan valtaa, se merkitsee, että vallankumous on väärä tai jo petetty.
12. Kuka tahansa vallankumouksellinen (olkoon vaikka Marx tai Jeesus) joka sopeutuu Valtaan (joko omaksumalla sen, joko käyttämällä sitä tai alistumalla sille) lakkaa siitä hetkestä lähtien olemasta vallankumouksellinen ja muuttuu orjaksi ja petturiksi.
13. Olettakaamme nyt henkilö tuleen syttyneen rakennuksen äärellä. Avoimesta ikkunasta (ainoa vaikkakin vaarallinen sisäänpääsyn paikka) henkilö havaitsee yksin jääneen lapsen, joka on jäämässä tulen jalkoihin. Ihminen tunkeutuu huoneeseen ja pelastaa henkensä kaupalla lapsen. Epäilemättä vain rikollinen hullu syyttäisi häntä epäsosiaalisesta ja epäoikeudenmukaisesta teosta, koska tilanteessa, jossa ei ollut mahdollista pelastaa muita rakennuksen asukkaita, hän ei jättänyt myös tätä yhtä lasta palamaan elävältä.
Ihminen, joka (hänelle suotujen luonnollisten ja historiallisten keinojen ja henkilökohtaisten kykyjensä rajoissa) vahvistaa hengen vapautta Valtaa vastaan ja siis myös vääriä vallankumouksia vastaan, suorittaa todellisen Pitkän Marssin, vaikka hänet olisi koko iäkseen suljettu vankilaan. Gramsci teki sen. Tovereiden ja seuraajien, kuuntelijoiden ja katselijoiden puuttuessa vapaa henki pysyttelee kuitenkin pitkällä marssillaan, myös vaikka yksin, itsensä ja siis Jumalan edessä. Mikään ei joudu kadoksiin (vrt. sinapinsiemen ja hyppysellinen hiivaa); ja sen seurauksena, kuka tahansa joka orjuuttaa omaa henkeään, kääntyy orjuutuksen kautta ihmisen häpeän ajajaksi. Kaksinkertaisesti onneton on se, joka ryhtyy levittämään tartuntaa muihin: ja sitäkin surkeampi, mikäli hän tekee niin oman henkilökohtaisen vallan saavuttamisen tai vallanmaun takia.
Riistettyjen (myös vain heidän nimensä) käyttäminen vallan päämääriin on riiston pahin muoto. Se on pahaa sille, joka tekee siitä oman henkilökohtaisen etunsa. Oman rakkauden julistaminen ylipäätään työläisiä kohtaan voi olla mukava tekosyy sille, joka ei rakasta yhtäkään työläistä tai yhtäkään ihmistä.
Tietoinen joukko, joka vahvistaa hengen vapautta on ylevä näky. Ja sokea joukko, joka ylistää Valtaa on säädytön näky: sen, joka tekee itsensä vastuulliseksi samanlaisesta säädyttömyydestä, olisi parempi hirttäytyä.