sporttibaari2

Alkukantainen ihminen

Alkukantainen ihminen ei tuntenut pubia. Kun hän heräsi aamulla luolassaan, tunsi hän heti suurta kahvinhimoa. Mutta kahvia ei ollut vielä keksitty ja alkukantainen ihminen rypisti otsaansa, mistä tyypillinen apinamainen ilme. Ei ollut edes pubeja. Iltaisin poikamiehet tapasivat jossain luolassa, asettuivat puoliympyrään ja jakelivat toisilleen päähän täsmällisiä rituaalisia nuijaniskuja. Tämä oli erittäin karkea viihdyke, ja meni nopeasti pois muodista. Sitten alkukantaiset miehet alkoivat kokoontua luoliin ja piirrellä seiniin pilakuvia, joita keskenään nimittivät leikillisesti paleoliittisiksi graffiteiksi. Mutta tämä ensimmäinen pubiyritelmä oli pettymys. Ei ollut  hidastuksia, röyhkeää uhkapeliä, tiukkaa laakia, pyörryttävää jallitusta tai skandaalinkäryistä tuomaripeliä, ja niin keskustelu surkastui röyhtäyksiin ja örähdyksiin.

Muinaiset roomalaiset

Muinaiset roomalaiset sen sijaan keksivät oitis tavernan tarkkaillessaan lintujen lentoa, ja suburbsit kuhisivat pubeja. Majatalon isännät ansaitsivat omaisuuden, niinpä heistä tulikin hallitseva luokka. Caesar aloitti uransa tarjoilijana, ja säilytti elämänsä ajan surullisenkuuluisan tavan kiristää juomarahoja voitetuilta barbaareilta.

Roomalaisissa pubeissa juotiin paljon minttua, kukkuloiden viiniä ja absinttiä. Lait olivat ankaria: joka huomattiin humalaiseksi menetti kielensä. Tämä sääntö kumottiin, kun Senaatin istunnot alkoivat muuttua haudanhiljaisiksi.

Liisukka

Sporttipubissa ei juuri koskaan syödä. Siellä on vitriini leivonnaisille, mutta se on luonteeltaan puhtaasti koreografinen. Leivonnaiset ovat koristeita, usein todellisia käsityötaidon näytteitä. Ne ovat olleet vitriinissä vuosia, niin että vakiasiakkaat tuntevat ne jo henkilökohtaisesti. Tullessaan sisään sanovat: ”Marenki on vähän tahmeana tänään. Taitaa johtua kuumuudesta.” Taikka: ”Munkki kaipaa vähän puuteria.” Vain joskus harvoin satunnainen asiakas uskaltaa lähestyä pyhäinjäännöksiä. Esimerkiksi erään kerran yksi tamperelainen kauppamatkustaja astui sisään. Avasi vitriinin ja pisti poskeensa mustavalkoisen leivonnaisen, jonka päälle oli siroteltu sitä kova-alumiinista nonparellia josta tuntee todella pahanlaatuisen leivonnaisen. Heti kiersi pubissa sana: ”Ovat syöneet Liisukan!”

Vetonaulat

Sporttipubi on sitä vetävämpi mitä orgaanisempia vetonauloja sillä on: esimerkiksi, on ihan turhaa jos pubilla on hyvä biljardi, jollei sillä ole hyvää pubihullua. Ja vastaavasti, pubi jolla on laadukas hullu ei voi kilpailla pubin kanssa jolla on keskinkertainen hullu, mutta jossa on Litmasen unohtama sateenvarjo. Ensiluokkaisilla pubeilla on oikeat vetonaulojen kalliisti hinnoitellut markkinat: hyvä jälkipelaajateknikko maanantaisin, esimerkiksi, on arvoltaan kymppitonnin.

Teknikko

Pubin teknikko, yleisimmin kutsuttu ”teknis” tai jopa ”proffa” on jokaisen pubikeskustelun kampiakseli. Hän on keskustelujen sielu, verenkierto, happi. … Tunnette teknikon siitä että hän ei koskaan istu ja pukeutuu sadetakkiin ja hattuun kesäisinkin. Nurkastaan teknikko tarkkailee ja odottaa kun kaksi asiakasta joutuvat kosketuksiinsa toistensa kanssa. Tuskin toinen on avannut suunsa, kun hän sytyttää tupakkansa ja syöksyy paikalle kuin petoeläin keskustelun kimppuun. Lähestyessään päästelee teknikon ääniä: ”Hetkinen, tiedättekö mitä”, ja pudistelee päätään.

Mistä teknikko puhuu? Jalkapallosta, politiikasta, moraalista, moottoreista, maataloudesta, ruoan hinnasta, diabeteksesta, seksistä, traktoreista, elokuvista, pullotuksesta, vakoilusta. Sanalla sanoen, kaikesta. Mistä sitten ollaankin puhumassa, teknikko tuntee sen vähintään kymmenen kertaa paremmin kuin satunnainen keskustelija, itse asiassa, kuten hän sanoo, tämä on yksi niistä jutuista joista hän on ollut kiinnostunut vaahtosammuttimen kokoisesta lähtien. Aito teknikko argumentoi usein asiantuntemuksensa vetoamalla sukuun. Esimerkiksi, jos puhutaan kommunismista, hänellä on lankomies joka on ollut töissä Venäjällä; jos puhutaan syvänmerenkalastuksesta hänellä on veli joka on kuusi vuotta ollut kihloissa rauskun kanssa; jos puhutaan talonrakennuksesta hänellä on serkku joka on repsikka, ja niin edespäin. Tämän lisäksi hänellä on ollut luokkatoverina kaikkien hallintoalojen ministerit, jotka usein soittavat hänelle purkaakseen paineita ja uskoutuakseen.

Stefano Benni – Bar Sport, 1976
Käännös: Taina Rajanti
Kuva: Lasse Poser