Työstäkieltäytyjäliitolta usein kysytyt kysymykset I

TKL_bannereita_1200x800_ukk1

Miksi te kieltäydytte työstä?

Haluamme herättää keskustelua palkkatyön ongelmallisuudesta. Haluamme pelastaa maapallon ilmastokatastrofilta. Haluamme taistella sitä vastaan, että koko elämästä tulee pelkkää kilpailua.

Palkkatyö ei ole tasa-arvoinen eikä ikuinen tuotannon järjestämisen tapa vaan valtasuhde työnantajan ja työntekijän välillä, jossa työnantaja rikastuu työläisen tekemällä työllä. “Toisten rahoilla eläjiä” ovat yhteiskunnassamme siis tosiasiassa työnantajat, eivät esimerkiksi työttömät. “Työnantaja”-käsitteeseen olisikin suhtauduttava kriittisesti: työn “antamisessa” ei ole mitään positiivista. Työnantaja antaa alistussuhteen. Tästä alistussuhteesta me kieltäydymme.

Vielä 1800–1900-luvun vaihteessa ”työssä käymistä”, siis palkkatyötä, pidettiin häpeällisenä ja nolona, ja sen tekemistä pikemminkin haluttiin salailla sen sijaan, että sillä olisi kehuskeltu. Palkkatyölle perustuva yhteiskunta on historiallinen ja ohimenevä yhteiskuntamuoto, jota ei tarvitsisi sietää enää yhtään pidempään.

Mitä tarkoitatte toisen palveluksessa tehtävän työn lakkauttamisella?

Kyse on siitä, kuka palvelee ja ketä. Tällä hetkellä työntekijä ei työllään palvele yhteistä etua, vaan yrityksen osakkeenomistajia. Työvoimaa ostavat yritykset taas eivät ole kiinnostuneita konkreetista työstä, kuten tien auraamisesta puhtaaksi, vaan työvoiman ostamisen tarkoituksena on voiton saaminen, jolloin liian huolellisesti tien auraavaa työntekijää pidetään tehottomana. Lopputuloksena on usein kallista, huonosti järjestettyä työtä, josta kertyneet voitot katoavat veroparatiiseihin.

On myös demokratian vastaista, että suurin osa ihmisistä joutuu olemaan 7–8 tuntia päivässä toisen komennossa. Mahdollisuus kirjoittaa numero äänestyslippuun kerran neljässä vuodessa ei paina paljonkaan tämän rinnalla. Vaadimme demokratian laajentamista myös talouden ja työn alueelle.

Toisen palveluksessa tehtävän työn lakkauttamisella tarkoitamme siis sitä, että työn ja yhteiskunnallisen tuotannon päämääränä ei tule olla lisäarvon tuottaminen työnantajille vaan välttämättömän työn tehostaminen, esimerkiksi mekaanisen työn robotisointi ja toimeentulon takaaminen jokaiselle työpanoksesta riippumatta.  

Pitäisikö kaikista julkisen sektorin töistä myös kieltäytyä, esimerkiksi sairaanhoidosta?

Toisen palveluksessa tehtävästä työstä kieltäytyminen ei tarkoita, että lakattaisiin esimerkiksi hoitamasta sairaita, lakaisemasta katuja ja niin edelleen. Sillä tarkoitetaan, että on luovuttava sellaisesta työn tekemisen muodosta, jossa yksi käskee mitä toisen on tehtävä eikä työn tekijällä ole vaikutusmahdollisuuksia työnsä sisältöihin, tekemisen tapaan, tai rytmeihin. Esimerkiksi sairaanhoitajien työolot ovat käsityksemme mukaan tällä hetkellä erittäin raskaat ja palkkataso työn vaativuuteen nähden varsin matala. Mitä enemmän työvoiman tarjontaa alennetaan, sitä enemmän työolot ja palkkataso voivat kohentua.

Julkisella sektorilla työtä myös organisoidaan usein aivan yhtä hierarkkisesti kuin yksityisellä puolella, eikä työntekijöillä ole mahdollisuuksia vaikuttaa itse työnsä järjestämiseen tai hyödyntää omaa asiantuntemustaan parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikuttaa siltä, että valtion tai kuntien menojen vähentäminen on tällä hetkellä tärkeämpää kuin esimerkiksi potilaiden hyvinvointi.

Jos rahaa jaetaan ilman työsuoritetta, mistä ne rahat tulevat?

Parempi kysymys on, mistä yhteiskunnan rikkaimmat nykyään saavat ja luulevat jatkossa saavansa rahansa. Kehittyvä tuotannon automatisaatio ja robotiikka luo jo nyt jatkuvasti vaurautta pääoman omistajille. Vaikka tuottavuus on viimeisen sadan vuoden aikana moninkertaistunut, keskimääräinen työaika ei ole vähentynyt. Päinvastoin työpäivää halutaan jatkuvasti pidentää, vaikka on hyvin epäselvää, mitä se nykytyön kohdalla tarkoittaa.

Nykyinen kehityssuunta on lakkoon kykenemätön täysautomatisoitu työkoneisto, jota pääoma hallitsee ja dominoi sataprosenttisesti. Me ehdotamme vaihtoehtoista kehityssuuntaa. Ihmisen arvo ja asema ei tule olla millään tavalla riippuvainen hänen asemastaan supistuvilla ihmistyömarkkinoilla. Emme suostu kilpailemaan robottien kanssa työpaikoista, vaan haluamme nauttia automatisaation mahdollistamasta lisääntyvästä vapaa-ajasta ja siirtyä kohti palkallista täystyöttömyyttä.

Robotisaatiota emme pidä uhkana – antaa robottien viedä “työpaikat”! Nykyisin uhkana on, että me itse muutumme roboteiksi, koska joudumme raatamaan yhä enemmän työssä, jossa ei ole mitään mieltä.

Miten ajattelitte rahoittaa 1400 euron perustulon?

Ensi askel köyhyyden ja työvoimaviranomaisten mielivallan lopettamisessa on kaiken nykyiseen työttömyys- ja sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvan vastikkeellisuuden poistaminen. Rahoitusmalli tähän on jo olemassa nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän muodossa.

Pitkällä tähtäimellä varallisuus on jaettava toisin. Tällä hetkellä 8 rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin köyhin 50 % maapallon väestöstä. Suomessakin tuotetusta varallisuudesta miljardeja kasataan tällä hetkellä holding -yhtiöihin, jotka eivät maksa ollenkaan veroa.

Modernissa rahajärjestelmässä raha ei myöskään ole minkään jo olemassa olevan arvon vastike, vaan raha syntyy pankkijärjestelmässä liikepankkien myöntäessä luottoa. Raha on yhteiskunnallinen suhde, valtasuhde. Se, minkälaiseen toimintaan myönnetään rahaa, ratkaisee, minkälaista toimintaa pidetään yhteiskunnallisesti arvokkaana. Kun rahaa tarvitaan pankkien tai suursijoittajien pelastamiseen, sitä jostain syystä löytyy aina loputtomasti. Esimerkiksi Yhdysvaltain keskuspankin Federal Reserven arvioidaan käyttäneen 29 triljoonaa dollaria pankkien pelastamiseen finanssikriisin kuluessa.

Rahaa siis kyllä on, kyse on siitä kuinka se jaetaan. Voimme aloittaa jakamalla 99,9 % suuryritysten automatisaatiolla saaduista voitosta universaalin perustulon muodossa. Tähän uudelleenjakamiseen tulee osallistaa myös algoritmi-riippuvaiset finanssialan ja datakapitalismin jättiläiset.

Miksi vihaatte hyvinvointivaltiota?

Hyvinvointivaltioksi kutsuttu “sosiaalidemokraattinen paratiisi” perustui tuottavuushyötyjen jakamiseen tiettyjen ydinteollisuusalojen miestyöläisille. Hyvinvointivaltio on kapitalismia, kompromissi pääoman ja työläisten välillä. Hyvinvointivaltio kuten työnantajakin ovat ideologisia käsitteitä: pahoinvointi ja riisto legitimoidaan kääntämällä ne ympäri. Hyvinvointivaltio oli mahdollinen ainoastaan sukupuolittuneen työnjaon (naisten korvauksetta jäävän kotityön) ja hierarkisen globaalin työnjaon (kolmannen maailman alistamisen halpojen raaka-aineiden tuottajaksi) ansiosta.  Hyvinvointivaltio oli myös mielisairaala, vammaisten keskitysleiri, vankila ja patriarkaalis-koloniaalis-heteronormatiivinen koulu. Hyvinvointivaltiota kutsutaan demokratiaksi, mutta kuinka demokraattisesti esimerkiksi työpaikoilla toimitaan?

Miksi te vain kritisoitte nykyistä systeemiä tarjoamatta mitään konkreettista vaihtoehtoa?

Emme voi puhua kenenkään puolesta siitä, minkälainen tulevan yhteiskunnan tulisi olla. Utooppinen ajattelu on aiheuttanut jo tarpeeksi harmia – elämä on alistettu ideoille, ihmiset kultaisille tulevaisuuksille. Lähdemme liikkeelle huonoista nykyisistä, emme hyvistä vanhoista tai haaveissa siintävistä tulevista ajoista. Olennaista on kaiken olemassa olevan armoton kritiikki, sen tuominen esiin, että nykyisellä tavalla on mahdotonta, sietämätöntä elää. Tulevan yhteiskunnan luonteesta voidaan saada selkoa vain samalla, kun sitä yhdessä luodaan, koska siitä täytyy päättää demokraattisesti eikä sitä voi ennalta suunnitella minkäänlainen etujoukko. Nykyinen järjestelmä on voimalla luotu ja ylläpidetty, ja sen muuttaminen on aina mahdollista.

Vahvistaako Työstäkieltäytyjäliitto ennakkoluuloja työttömistä työnvieroksujina? Tekeekö se näin palveluksen Kokoomukselle?

Miksi työttömien pitäisi aina olla kuuliaisia, nöyriä ja esittää vain hakevansa mitä tahansa työtä millä ehdoilla tahansa?

Palkkatyön välttelyn ja siitä puhumisen väitetään usein leimaavan töitä aktiivisesti hakevia työttömiä. Tämä usein muualta kuin työttömien suusta kuultu puhe työkarkuruuden aiheuttamista imagohaitoista on pyrkimys lietsoa vastakkainasettelua työttömien välille. Ylhäältäpäin tuleva jako halveksuttaviin ja jaloihin köyhiin on läpi historian toiminut pyrkimyksenä usuttaa alistetut ryhmät toistensa kimppuun. Työstä kieltäytymisessä on ihmisiä yhdistävää voimaa.

Palkkatyöhön kohdistuva vastarinta hyödyttää monella tapaa kaikkia meitä, jotka joudumme elääksemme myymään työvoimaa työnantajien palvelukseen. Työkarkuruuden kulttuuri vähentää kilpailua sekä työsuhteessa olevien että työttömien kesken. On parempi antaa työnantajien kilvoitella keskenään työvoiman saatavuudesta, kuin nahistella työpaikoista kyynärpäät heiluen muiden työnhakijoiden kanssa.

Mitä helpompaa työn välttely on, sitä houkuttelevampaa työstä täytyy tehdä, ja siksi työstä kieltäytymisellä on palkkoja ja työolosuhteita parantava vaikutus. Työkarkuruus ja sitä tukevan infrastruktuurin kehittäminen edustaa näin kaikkien töissäkäyvien ja töitä hakevien yhteistä etua.

Oletteko tosissanne? Onko Työstäkieltäytyjäliitto vitsi?

Työstäkieltäytyjäliitto on tosissaan muttei vakavissaan. Jokainen Suomen hallitus on vuosikymmenien ajan luvannut aina satojatuhansia työpaikkoja lisää, ilman että niitä olisi syntynyt. Eikö se ole vitsi? Pidetäänkö vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä yllä tosissaan, vai onko se pelkkä (huono) vitsi? Se tuottaa ja tarvitsee työttömiä, samanaikaisesti se syyllistää ja kepittää luomaansa ihmisryhmää. Tämä on absurdia, barbaarista väkivaltaa, emmekä voi hyväksyä tätä normaaliksi arjeksemme, meitä ympäröivän yhteiskunnan perusominaisuudeksi. Tulevien ihmisten näkökulmasta yhteiskuntamme näyttäisi luultavasti traagisen sävyiseltä slapstick-komedialta.

Eikö 1400 euron perustulo ole täyttä utopiaa?

Näistä asioista keskusteltaessa kohtaa usein retoriikkaan piiloutuneen totalitaristisen oletuksen: joko puhutte taloususkonnon kielellä, tai teitä ei kuunnella. Emme suostu tällaiseen keskustelun rajaamiseen. Mikäli 1400 euron perustulo tuntuu mahdottomalta, on tämä nähtävä osoituksena siitä, miten tottumattomia olemme kyseenalaistamaan yhteiskuntajärjestyksemme perustuksiin meneviä oletuksia. 1400 euroa voi vaikuttaa mahdottomalta, mutta mahdottomaksi tätä ei tee itse summa vaan sitä ympäröivän yhteiskuntajärjestyksen logiikka.

Kaikki työntekijöiden edut palkkatasosta työaikaan on saavutettu vaatimalla ja painostamalla. Mitään hyvinvointivaltion piirteitä ei ikinä olisi saavutettu ilman taistelua ja mahdottoman vaatimista. Kun kansaneläkettä vaadittiin, kaikki elinkeinoelämän etujärjestöt ja valtiovarainministeriö pitivät tätä mahdottomana.

Onko yhteiskuntamme valmis Työstäkieltäytyjäliiton ehdottamiin muutoksiin?

Me koemme, että poliittinen liike voi lähteä omakohtaisista kokemuksista palkkatyöstä tai työttömyydestä, ja ajaa tilanteeseen muutosta, johon ”yhteiskunnan” on sitten mukauduttava. Jos yhteiskunnan etu vaatii työttömien nöyryyttämistä, me muutamme yhteiskunnan. Jos palkkatyöjärjestelmä pysyy pystyssä vain kaikkein köyhimpiä nöyryyttämällä, se sietääkin romahtaa.

tk.liitto@gmail.com
Tk-liitto.tumblr.com

One thought on “Työstäkieltäytyjäliitolta usein kysytyt kysymykset I

Comments are closed.