Työstä kieltäytyminen on kaiken luovuuden lähde. Ilman työstä kieltäytymistä kiipeilisimme puissa ja söisimme banaaneja tai ehkä eläisimme limaeliöinä alkumeressä. Työstä kieltäytyminen on historian tekemistä, ja jokainen, joka kieltäytyy työstä vallitsevan yhteiskunnan surkeilla ehdoilla, tekee historiaa.
Yhteiskunnassa, joka perustuu toisten työn riistämiselle ja rahanomistajan omaisuuden kasvattamiselle, työstä kieltäytyminen on itse yhteiskunnan perustan kieltämistä. Työstä kieltäytyminen on tunkeutumista kohti yhteiskunnan perusrakenteita.
Entä nyt, kun koko elämä on työssä, kun työssä on hyödynnettävä kaikkein henkilökohtaisimpia ja yleisimpiä valmiuksia? Mitä työstä kieltäytyminen tarkoittaa, jos se ei tarkoita elämästä kieltäytymistä? Kyse on siitä, miten ja mitä varten elämme, miten ja mitä varten tuotamme.
Työstä kieltäytyminen tarkoittaa ennen kaikkea työvoiman vallan kasvattamista, neuvotteluaseman parantamista. Siksi keskeinen kysymys on, millaisia todellisia mahdollisuuksia erilaisilla työtä tekevillä on kieltäytyä työstä? Miten hoivatyöläinen voi kieltäytyä työstä, jos lakkoilu tai lusmuilu merkitsee vain, että joku jää heitteille? Millä ehdoin kukakin voi tehdä historiaa kieltäytymällä työstä? Kenen historiaa ja millaista historiaa työstä kieltäytyminen tekee? Miten työstä kieltäytyminen voisi toimia keinona demokratian laajentamiselle, todellisten mahdollisuuksien tasa-arvoiselle jakamiselle?
Eetu Virenin pitämä alustus Kallion Vasemmiston järjestämässä tilaisuudessa ”Politiikkaa Baarissa: Työn ja toimeentulon tulevaisuus” katsottavissa alla. Keskustelutilaisuus järjestettiin Ravintola Sörkän Ruusussa 16.10.2018.