Otteita Berliinin Volksbühne-teatterilla 6. lokakuuta 2015 pidetystä keskustelutilaisuudesta. Keskustelemassa Yanis Varoufakis, Franco „Bifo“ Berardi, Srećko Horvat ja Guillaume Paoli.
(Keskustelu videotaltiona kokonaisuudessaan täällä: https://vimeo.com/141686195.)
Pahan keskuksessa / B-suunnitelma Euroopalle
Varoufakis:
2009–2010 Kreikka meni konkurssiin. Mitä Eurooppa suuressa viisaudessaan teki: se antoi historiallisen kokoisen lainan konkurssissa olevalle maalle sillä ehdolla, että se vähentäisi tulojaan joilla se voisi maksaa entiset ja tulevat lainansa. Sanoin, että tämä on hullua. Jos olisit pankkiiri, antaisitko konkurssiin menneelle yritykselle, joka on lainannut sinulta, lainaa sillä ehdolla, että se vähentäisi tulojaan? Näin ei tehdä koskaan. Miksi näin nyt tehtiin? Miksi Kreikalle annettiin lisää lainaa sillä ehdolla, että se vähentää tulojaan? Kyseessä ei ollut Kreikan pelastaminen vaan eurooppalaisten pankkien pelastaminen. Rahat annettiin Kreikalle, jotta Kreikka saattoi antaa rahat saksalaisille ja ranskalaisille pankeille. Tiedettiin, että Kreikka ei koskaan pystyisi maksamaan takaisin. Mitä tapahtui: kyyninen rahansiirto eurooppalaisilta veronmaksajilta eurooppalaisille pankeille. Troikka pakotti Kreikan ottamaan velkaa, vaikka Kreikka oli konkurssissa. Minua painostettiin ottamaan vastaan uusi suuri laina. Niin kauan kuin olin töissä valtiovarainministerinä, Kreikka kieltäytyi tästä. Sanoin Schäublelle ja Lagardelle, että Kreikka ei voi ottaa lisää lainaa. Sanoin, että annan mieluummin leikata oikean käteni irti, kuin allekirjoitan uuden lainasopimuksen. Näin minusta tuli persona non grata.
Horvat:
Ongelma Euroopan vasemmistossa. Benjamin on nimennyt sen tekstissään vasemmiston melankoliasta – vasemmisto jää narsistisesti kiinni vatkaamaan mennyttä tappiota. Euroopan vasemmisto ei osaa orientoitua uudestaan ja katsoa eteenpäin. Meidän on päästettävä irti innostuksesta ja melankoliasta ja keskityttävä pan-eurooppalaisen liikkeen rakentamiseen. Klassiset poliittiset puolueet eivät riitä, mutta myöskään Occupy-liike ja innostus horisontaalisesta demokratiasta eivät riitä. Yksi Syrizan kaltainen puolue vallassa Euroopassa ei riitä, meidän on rakennettava jotain uutta.
Paoli:
Vuosi sitten emme tienneet Euroopan abstrakteja instituutioita: Troikka. Vuoden sisällä olemme oppineet tuntemaan nämä instituutiot. Nämä instituutiot ovat saaneet kasvot. Tästä saamme myös kiittää sinua Varoufakis.
Varoufakis:
Eurooppa on maailman sairas talous. Samalla se on ehkä maailman merkittävin talous. Kuka johtaa eurooppalaista taloutta? Ei Schäuble, ei Merkel. Keskeiset päätökset tehdään euroryhmässä. Valtiovarainministerit kokoontuvat pöydän pitkillä sivuilla. Lyhyillä sivuilla ovat he, joilla todella on valtaa (ja joita ei ole valittu demokraattisesti) – Jeroen Dijsselbloem, Thomas Wieser, Mario Draghi, Benoît Cœuré, Poul Thomsen, Christine Lagarde. Euroryhmän kokouksissa valtiovarainministereillä ei ole tilastoja, ei faktoja, ei kansioita, ei tietoja. Tiedot saadaan vain Troikan edustajilta. Euroryhmän kokouksissa kokoonnutaan päättämään asioista, jotka on jo päätetty Troikan kesken. Valtiovarainministereille ei anneta mahdollisuuksia keskustella mukana. Heidän tehtävänään on kinastella julkilausuman sanavalinnoista. Euro on nyt poliittisen prosessin ulkopuolella. Eikä raha ole koskaan ei-poliittista.
Toisen internationaalin jälkeen on ollut kaksi vasemmistoa. Sosiaalidemokraatit ja marxilainen vasemmisto. Marxilainen vasemmisto menetti viattomuutensa vuonna 1991, tietenkin käytännössä jo kauan ennen tätä. Mitä on tapahtunut sosiaalidemokraateille? Miksi he ovat lobotoineet itsensä? Minulla on yksinkertainen teoria tästä. Finanssikapitalismin nousun myötä sosiaalidemokraatit menivät vuoteeseen pankkiirien kanssa. Schröder ja Blair antoivat finanssimarkkinoiden tehdä mitä lystäsivät sillä ehdolla, että pieni osa finanssimarkkinoilla liikkuvista rahoista tulee myös yhteiskunnan kirstuun. Schröder ja Blair lisäsivät yhteiskunnan menoja. Mikä on sinänsä hyvä asia. Mutta mistä rahat tulivat. Rahat eivät tulleet teollisuuden verotuksesta, sieltä, missä tuotetaan tavaroita. Rahat tulivat sieltä, missä pankkiirien oli annettu tulla hulluksi. Rakentaa pyramideja velasta. Tietenkin nämä pyramidit romahtavat joskus. Tämä johti lopulta, tietenkin, pankkien kaatumiseen, minkä seurauksia koemme juuri tällä hetkellä. Tällöin kaiken sallineet sosiaalidemokraatit eivät kehdanneet syyttää pankkiireita, vaan pelastivat heidät. Sosiaalidemokraateille kävi kuin kaneille pimeällä moottoritiellä kuorma-auton lähestyessä: eivät tienneet mitä tehdä, ja tulivat murskatuiksi.
Bifo:
Vasemmiston asenne. Mikä on ongelma? Luulen, että se on vakavampi. Demokratian työkalut eivät kykene korjaamaan talouskriisiä. Onko mahdollista dekonstruoida kone? Luulen, että demokraattinen tie on päättynyt. Mitä tapahtuu nyt? Näen Podemoksen suosion laskevan. Ihmiset asennoituvat nyt sen kokemuksen mukaan, että politiikka on impotenttia. Ongelma on demokratian koneessa, joka ei kykene yhdistämään taloutta ja yhteiskuntaa.
Varoufakis:
Kansallinen politiikka on rikki. Politiikka on elossa. Meidän on uudelleenfokusoitava kansallisesta raamista eurooppalaiseen raamiin. Meillä oli mahdollisuus Kreikassa. Jos olisimme olleet ottamatta lisää ”predator-lainaa”. Olisimme sanoneet, että meitä ei ole oikeutta heittää EU:stä, ei liberaalia, ei taloudellista. Jos olisimme pitäneet tämän positiomme, olisimme voineet tehdä Euroopan demokratisoimisesta euroopanlaajuisen kysymyksen. Meidän on lakattava organisoitumasta kansallisten puolueiden mukaan. Konfliktit tapahtuvat ja keskustelut käydään kansallisella tasolla, päätökset tehdään Euroopan tasolla. Meidän on ylitettävä tämä tilanne. Miksemme ole samanmielisiä. Ei vasemmiston, vaan demokraattien kesken. Siitä, että meidän on demokratisoitava talous ja valta. Meidän on luotava eurooppalainen verkosto.
Bifo:
Haluan luottaa siihen, mitä sanot. Ongelma on, että Kreikan kokemusten jälkeen kansallinen demokratia on rikki. Olet oikeassa. Kuinka Draghin autopilotti on dekonstruoitavissa. Kysymyksessä ei ole ainoastaa tahdon, vaan myös realiteettien ongelma. Todellisuus on: Kreikan tappio tarkoittaa kansallisen vasemmiston loppua Euroopassa. Fasismi kasvaa kaikkialla Euroopassa. Fasismi näyttäytyy ainoana vaihtoehtona finanssidiktatuurille. Tämä on meidän ongelmamme. Ongelma on aikataulu. Pelkään, että meidän on mentävä helvetin läpi, uusliberalismin voiton helvetin läpi. Sota on tulossa Eurooppaan. Ukrainan ja Syyrian dynamiikka on saapumassa Eurooppaan. Ja Euroopan fasistiset voimat tulevat reagoimaan tähän. Tämä tulee olemaan meidän ongelmamme.
Varoufakis:
Meidän on oltava huolissamme niin kuin sanot. 1929 pörssi romahti, tämän seurauksena ei kestänyt kauan, kun olimme keskellä natsismia. Tämänhetkinen tilanteemme on huolestuttavan samanlainen. Kuinka estämme tämän. Köyhyydenvastaisilla ohjelmilla, joissa jaetaan ja luodaan varallisuutta. Ainut syy, miksi euro on olemassa vielä, on Draghi. Hän tulostaa 60 miljardia euroa joka kuukausi. Euro on riippuvainen Draghista. Yritykset tietävät, että ihmisillä ei ole varaa ostaa tuotteita. Tästä johtuen yritykset eivät investoi tuotantoon, vaan ostavat omia osakkeitaan, jolloin he nostavat omaa varallisuuttaan. He eivät luo töitä, eivät toivoa, eivät tulevaisuutta. Euroopan investointipankki kuuluu meille kaikille. Velkaa on otettava yksityisten pankkien sijaan Euroopan investointipankilta. Meillä on monia aloja, vihreitä energian aloja, jotka tarvitsevat investointeja. Meidän on tehtävä, mitä Roosevelt teki 1933. Kuvitelkaa köyhä työläisperhe Saksassa. He saavat Draghilta shekin. Kuvitelkaa, että sama shekki päätyisi kreikkalaisen perheen pöytään. Kuvitelkaa se yhdistävä voima, mikä tällä olisi. Antinationalistinen voima. Jos meillä on euroopanlaajuinen verkosto vaatimassa rahaa köyhyyden vastaiseen taisteluun, voimme menestyä. Minä ehdottamassa tätä Euroopan valtiovarainministerien keskuudessa ei riittänyt.
Paoli:
Olen otettu käytännöllisestä mutta utooppisesta otteestasi Euroopan politiikan ajattelemiseen. 68-jengi sanoi: ”Ole realisti, vaadi mahdotonta.”
Varoufakis:
Kertoo siitä, miten sekaisin Eurooppa on: jopa neoliberaalit kannattavat minua tietyissä asioissa. Kuinka uusliberaali voi olla kreikan bailoutin puolella? Veroja korotetaan ja rahat annetaan valtiolle. 91 prosenttia 1. bailout-rahoista meni pankeille. Uudesta velasta 0 prosenttia menee Kreikalle. Miksi minua pidettiin hulluna? Koska sanoin samaa kuin neoliberaalit: ei enää lainoja pankeille. Pankkien pitää antaa kaatua. Niiden pelastamiseksi ei voida ottaa veronmaksajien rahoja loputtomasti. Eurooppa on niin sekaisin, että neoliberaalit ovat samaa mieltä kanssani.
Bifo:
Perustulo – tämä on vahva idea, jota voimme seurata. Mikä on se poliittinen subjektiivisuus, jota voimme seurata.
Varoufakis:
Schäuble on pohjimmiltaan samaa mieltä kanssani. Hän ei ole sanonut tätä minulle, mutta olen varma tästä. Hänenkään mielestä pankkeja ei olisi pitänyt pelastaa Kreikan bailoutilla. Schäuble seuraa toiseksi parhaan vaihtoehdon politiikkaa. Euroopan unionista tulee minimalistinen ordoliberaali kerho. EU saa pienen budjetin, muutama prosentti EU:n BKT:sta. Luulen, että Wolfgang haluaa tätä. Minulle tämä on huono ratkaisu. Joskus on parempi olla lähtemättä ylittämään jokea, jos sitä ei voida ylittää kokonaan. Minimalistisesta ratkaisusta seuraa, että ratkaisukeinoja ei ole riittävästi. Maastrichtin sopimus oli kuin Versaillesin sopimus, joka tehtiin ilman laukaisuakaan, joka olisi johtanut siihen. Liittovaltion hallituksella pitää olla mahdollisuus tehdä pankeista EU:n pankkeja, mikäli ne menevät vararikkoon. Meidän on vastustettava Schäublen suunnitelmaa, koska uskon, että Schäuble ei ole huomioinut, kuinka hänen suunnitelmansa tuhoaa Euroopan. Ranksa on jatkuvasti halunnut johtaa Eurooppaa Saksan luottotiedoilla.
Bifo:
Luulen että vähättelet Saksan kolonialistisia aikeita.
Varoufakis:
Olen paljon enemmän vihainen Kreikan eliitille kuin Saksan hallitukselle. Jos haluamme olla kriittisiä Saksan eliitin ordoliberaalille mielenlaadulle, on todettava, että on naurettavaa olla riippuvainen myynnistä muulle Euroopalle ja moralisoida ostajia alijäämäisyydestä.
Horvat:
Monet eivät ehkä ymmärtäneet, miksi Jugoslavia kaatui. Se ei kaatunut nationalismiin. Se kaatui austerity-toimenpiteisiin. Jugoslaviassa otettiin suurin laina IMF:ltä mitä koskaan on otettu 1980-luvulla Titon kuoleman jälkeen.
Varoufakis:
Yhteys Kreikkaan: sosiaalinen talous romahtaa, tulee jännitteitä, ihmiset hakevat roolimalleja historiasta: siksi Kreikassa nähdään natseja.
Horvat:
Kyse on myös taloudellisesta eliitistä. Kysyn Bifo sinulta, mikä on tulevaisuuden poliittinen subjektiviteetti?
Bifo:
En näe sitä. Jos katson Euroopan historian 20 viimeistä vuotta: palkka on puolitettu, työ on prekarisoitu. Kun ajattelen subjektiivisuutta, ajattelen työtä. Ajattelen, onko mahdollista aloittaa poliittinen prosessi työstä.
Horvat:
Siirtolaisuustilanne Euroopassa on näyttänyt Merkelin solidaarisuuden?
Varoufakis:
Hän teki oikean asian vaikka teki sen vääristä syistä. Joskus, jos pysyt oikeissa ratkaisuissa vääristä syistä, oikeat syyt tulevat tilalle. Ehdotukseni, jonka annoin, olisi ollut Saksalle parempi. Saksa otti position, joka oli karmea sekä Kreikalle että Saksalle. Hyviä uutisia: olen matkustanut Iso-Britanniassa, Ranskassa, Italiassa. Johtopäätökseni: Eurooppa on maisema, jossa meidän on taisteltava. Kun olen näissä tilaisuuksissa, huomaan, että ihmiset eivät tule osoittamaan solidaarisuutta, vaan siksi, että ihmiset ovat huolissaan omasta elämästään. He näkevät, että Kreikka on misantrooppisen politiikan laboratorio, jonka tulokset levitetään muuhunkin Eurooppaan. Eikä paikallisilla poliitikoilla enää ole sitä valtaa, mikä heillä ehkä on joskus ollut. 3d-printtaus yhdessä desentralisoidun suunnittelun kanssa tekee yrityksistä vanhanaikaisia. Tämä on toinen positiivinen uutinen. Teknologiaa, niin kuin mitä tahansa, voidaan käyttää hyvin tai huonosti. Teknologiasta pitää tehdä ihmiskunnan orja. Matrix-maisema taasen: ihmisistä tulee poltoainetta teknologisille logiikoille.
Bifo:
Haluan nähdä tämän yhteiskunnallisesti. Sanot, voimme muuttaa Euroopan nyt, sanon, pahoittelut, mutta tämä ei ole mahdollista. Syrizan tappion myötä, meidän tehtävämme on kognitariaatin piirissä uudelleenohjelmoida Eurooppa. Meidän on muutettava algoritmia. Ongelma ei ole poliittinen kamppailu, meidän on ymmärrettävä että todellisuus on vaikea ja pahenee, tehtävä on tehdä mahdolliseksi se, mikä on yleisessä älyssä jo mahdollista, on luotava general intellectin puolue. Jokaisen prekaarin työläisen olisi voitava sanoa: jos riistät minua vielä, tapan itseni ja sinä tulet kanssani kuiluun. Tämän olemme oppineet Kreikan kriisistä. Meidän on annettava tälle mahdollisuudelle poliittinen ääni.
Varoufakis:
Internetin luomat mahdollisuudet: emme tarvitse keskuskomiteaa. Emme tiedä, mikä on tällaisen kehityksen logiikka tai tulos. Nämä selviävät matkalla. Minulle sanottiin, että sinun pieni kansasi ei voi määrätä pelin sääntöjä. Kansallasi ei voi olla suvereenisuutta. En tahdo paluuta kansalliseen kehykseen. Mutta on ratkaisevaa, että meille sanotaan, että suurella enemmistöllä ihmisistä ei ole määräysvaltaa. Meidän on alettava ymmärtää, että olemme todella vihaisia, emmekä anna pelin jatkua näin.
Horvat:
Keskustelun alussa mainittiin Assange. Antakaa minun antaa pieni esimerkki. Assange on sanonut, että meillä on kaksi vuotta aikaa ennen kuin Silicon Valley johtaa maailmaa. En nähnyt, että vasemmisto on yhteydessä Wikileaksiin. Seuraava suuri asia Euroopalle: TTIP. Kiitos Wikileaksin ja Assangen, me voimme olettaa näkevämme lähiviikkoina loput TTIP-sopimuksesta. On olemassa uusia voimia ympäri maailman, en puhu vanhoista voimista, puhun voimista, joita ei välttämättä voi kutsua vasemmistolaisiksi, ja näihin voimiin meidän on investoitava.
Bifo:
”Menemme kylpemään mereen emmekä välitä Schäublestä.” Näin kuulin sanottavan Kreikassa rannalla. Tämä on filosofiani tällä hetkellä.
Varoufakis:
Minäkin haluan kertoa tarinan. Kun olin ministeri, Kreikassa sain kulkea vapaasti. Saksassa seurassani oli aina 5 turvamiestä. He olivat mukavia, hymyileviä, mutta aina hiljaa. Kerran, kun olin lähdössä Saksasta, lähinnä ollut turvamies sanoi: ”Anteeksi, mutta haluaisin sanoa jotain. Kiitos siitä mitä teet. Projekti, minkä parissa teet työtä, ei tule vapauttamaan ainoastaan kreikkalaisia, vaan myös meidät.”
