Sänky
Mamu yrittää saada valmiiksi hakemusta taiteilijoille ja kirjailijoille tarkoitetusta apurahasta. Mamu ei ole kirjailija, mutta hän on lukenut paljon. Ehkä liikaakin. Lähinnä kirjoja hyönteisistä, eläimistä, kasveista ja kaloista. Mutta Mamu tuntee olevansa valmis kirjoittamaan. Ensimmäinen ja toinen hakuyritys epäonnistuvat. Hänellä ei ole tarkkaa mielikuvaa tulevan kirjan muodosta, eikä ansioluettelo ole kehuttava. Kuka hänelle rahaa antaisi? Kuinka perseestä voi olla ansioluettelo kirjoja ahmivalla pojalla, joka kasvoi sodan helvetissä ja kituuttaa ja vanhenee nyt rauhan paratiisissa! Kirjojen lukijalla, joka haluaa kirjailijaksi silkkaa kyllästyneisyyttään!
Mamulla on nälkä. Hän tekee voikkarin: juustoa, tomaattia ja kurkkua.
Moni maanmies tolkutti hänelle: ”Mikset lähde länteen elämään niin kuin sikäläiset, kun kerran uskonto ja yhteiskunta ovat mielestäsi täällä ihan perseestä?”
Ja kun Mamu arvostelee ihmisten käytöstä Suomessa, hän saa taas kuulla eräiltä kullanarvoisen vastauksen: ”Menisit omaan maahasi saarnaamaan!”
Jo ajat sitten Mamu päätti valita itselleen kotimaan. Järkeiltyään ensin monet vaihtoehdot läpi hän päätyi tähän:
Sänky! Se on minun kotimaani. Siinä nukutaan, naidaan, nähdään unia ja haaveillaan. Kyllä sänky yhden lyhyen elämän kotimaaksi kelpaa! Mamu pinoaa leivät lautaselle ja suuntaa kotimaahansa sänkyyn.
Kafka
Mamu lukee metrossa kirjaa. Katse karkailee vaivihkaa lähellä istuvan tytön sääriin. Ulkona 18 pakkasastetta. Kun tyttö jää pois, Mamu vilkaisee hänen takapuoltaan. Ihanat paljaat talvisääret, mutta mitätön takapuoli. Mamu palaa kirjan pariin. Viereen istuu vanhempi rouva. Metro lähtee liikkeelle.
Rouva: Voi kun on kaunista kirjoitusta. Onko se arabiaa?
Mamu nostaa katseensa ihastuttavan tyylikkääseen rouvaan.
Mamu: Arabiaa on juu. Vaikea kieli.
Rouva: Niinkö se oli että sitä luetaan oikealta vasemmalle?
Mamu: Kyllä vaan, kyllä. Kaikki mitä ei ymmärrä tuntuu aina niin nurinkuriselta.
Rouva: Onko tuo Koraani?
Mamu: Ei vaan Kafkan Muodonmuutos.
Rouva: Huh!
Mamu: Huh!
Sibelius
Mamu juo ja polttaa terassilla, vaikka on kauhean kylmä. On niin tylsää että turvottaa. Viereen tulee noin neljävitonen nainen humalassa.
”Hei ihana, mistä musiikista sinä tykkäät?” hän kysyy ja istuu viereen.
”Ai, en minä oikein tiedä… No mistä vaan mikä on hyvää musiikkia.”
”Kuunteletko reggaetä?”
”Reggaetä, räppiä, jazzia, vähän mitä vaan. Joskus klassista.”
”Ai klassista?”
”Klassista joo, vaikka…”
”Sibeliusta?”
Mamu vetää tupakasta keuhkot täyteen, niin kuin olisi sukeltamaisillaan.
”Onhan Sibelius hyvä, mutta…”
”Mikä Sibeliuksen kappale?”
Mamu ottaa huikan tuopistaan ja tumppaa tupakan.
”Finlandia!”
He menevät sisälle. Kapakassa ei ole muita. Nainen pyytää baarimikolta musiikkia. He kuuntelevat Sibeliusta. Mamubaarimikko pelaa rahapeliä ja voittaa. Mamu yrittää laskea voittomäärän kilinän perusteella. 50 euroa, Mamu arvioi. Mamu juo naisen kanssa olutta ja jallua ja sitten lisää olutta ja lisää jallua. Kapakka alkaa täyttyä asiakkaista, Mamu oluesta ja jallusta. Aika humaltuu ja kaikkoaa. Mamua turvottaa. Pitäisi päästää paineet kullista.
Puolenyön jälkeen nainen on ottamaisillaan Mamulta suihin, kun Mamu työntääkin hellästi hänen päätään kauemmaksi ja pyytää saada lasillisen vettä. Nainen käy alasti keittiössä, ja Mamu katselee sillä aikaa mustaa kissaa, joka tiiraa häntä takaisin silmät viirulla.
Mamulta tulee. Hän korahtaa kuorsausmaisesti. Finlandia soi edelleen korvamatona hänen päässään. Mamu nukahtaa. Herää. Pakenee paikalta!
Suomalaisia eksistentiaalisia kysymyksiä
Mamu pohtii Suomea. Hieno ja kaunis maa, jossa on kärsivällisiä ihmisiä, Mamu miettii. Täkäläiset ovat luotettavia ja rauhantahtoisia (paitsi kännissä), mutta he ovat kyllä mamuavun tarpeessa. Mamu istuu miettimässä asiaa järven rannalla. Seurailee kolmea sorsaa, panee tupakaksi. Hän kenottaa päätään oikealle ja vasemmalle, yrittää näin matkia yhtä sorsaa, joka näyttää muita tyytyväisemmältä. Yhtäkkiä Mamu purskahtaa nauruun ihan niin kuin sorsat olisivat kertoneet vitsin. Häntä naurattaa päähän pälkähtänyt ajatus: Mitä jos haastattelisi lyhyesti kaikkia mamuja, siis ihan joka ainutta? Ne kertoisivat lyhyesti ja ytimekkäästi itseään koskeviin eksistentiaalisiin kysymyksiin, jotka tuntuvat askarruttavan sasuja loputtomiin. Jokaisesta tehtäisiin video niin että sasuja kalvava epätietoisuus vihdoin helpottaisi:
Mistä maasta sinä olet?
Miksi tulit Suomeen?
Tykkäätkö saunasta?
Tykkäätkö jääkiekosta?
Mitäs tykkäät Suomen talvesta?
Eiks niin että te ette tykkää salmiakista?
Kustannuksia ei juuri tulisi. Voisi perustaa oman YouTube-kanavan ja pyytää mamuja tekemään omat videonsa itse. Sitten mainostamme kanavaa somessa tyyliin ”Parahin sasu, nyt kelpaa: enää ei tarvitse kuin etsiä nimen perusteella mamututun video niin saat siitä kaikki sinua kiinnostavat tiedot esiin. Nimi vain hakukenttään, niin saat selville sinua askarruttavat tiedot. Nyt kelpaa hymyillä niin mamujen kuin samujenkin!”
Mamu jatkaa juttua sorsan kanssa. Sen tyytyväisen. Se nousee vedestä ja taapertaa lähelle Mamua.
”Du ju laik ais hoki?”, sorsa kysyy.
”Nou, ai laik ääs hoki”, Mamu vastaa.
Käännös: Sampsa Peltonen
Kuva: Katja Bohm
Ensijulkaisu: https://www.facebook.com/Herra-Mamu-340538623002864/?fref=ts