mamu2


Avain

Ihana ilma. Aurinko helottaa, ja suomalaiset hymyilevät. Mamu talsii ulkona musta hattu ja pyöreät aurinkolasit päässä. Aurinkolaseja kommentoivat kovasti niin samut kuin mamutkin.

”Oi, John Lennon!”, sanovat samut sarkastinen virne suupielessä.
”Oi, Taha Husain, arabikirjallisuuden johtotähti!”, sanovat mamut sarkastinen virne suupielessä ja hellä hymy toisessa.

Mamu talsii. (Kirjoittaisinko ilman sormia, kirjoittaisinko silmät kiinni, kirjoittaisinko vain oman sydämeni lukea?) Mamu ei tiedä, ettei runojen kirjoittaminen hänen ajatuksilleen ja tuntemuksilleen sovi. Hänestä tuntuu, että runojen kirjoittaminen on helppoa, ja siitä juuri kenkä puristaa. Kaikki hänen ympärillään on vain sanoja. Ja runous on sanojen leikkiä. Pitää vain olla rasavilli lapsi ja pelleillä sanoilla.

Mamu nopeuttaa askeliaan. Runojen kirjoittaminen tuntuu minusta helpolta varmaan siksi, etten ole oikea runoilija. Tokkopa ymmärrän, mitä koko runous oikeasti on. Onhan sen nyt oltava vaikeaa, muuten runoilijaksi ryhtyisi joka iikka.

Mamu talsii talsimistaan… Hän löytää jalkakäytävän kiveykseltä avaimen. Avaimessa on kiinni ketju. Ketjussa on kiinni pieni apina.

Mamu talsii…

(Minun on pakko löytää töitä.)

(Jos vaikka hakisi vokkiin tulkiksi.)

(En kestä enää duunipaikkaani Itämaan Pizzeriassa.)

Mamu sormeilee apinaa.

Ja kävelee.

Apina.

Avain.

Ovi on lukossa: eksistenssin määritelmä!


Rekka

Maria selailee lehteä samalla kun Mamu keittää riisiä ja tekee soppaa.

Maria: Mamu hei, niin siis yhdeksän sisarustako sinulla oli?

Mamu: Ei kun viisi veljeä ja kolme siskoa.

Maria: Kuoliko niistä joku onnettomuudessa?

Mamu: Minua vuotta nuorempi veljeni on töissä valtion öljylaitoksessa. Hän ajaa täysperävaunullista rekkaa Persianlahdelta pääkaupunkiin. Toisin kuin muut veljet, hän on kova nauramaan ja ryyppäämään. En tiedä, mistä hän on kuullut lainauksen Ibn Arabin tekstistä: ”Hän ylistää minua, joten minä ylistän Häntä; Hän palvoo minua, joten minä palvon Häntä”, koska häntä kiinnostavat vain muotilehdet, joista hän leikkaa kuvia ja vuoraa niillä öljyrekan ohjaamon seiniä. Kun veljet moittivat, ettei Jumala häntä ylistä eikä palvo, hän vastasi että sittenpä hän kostaa juomalla viinaa. Sen päälle hän purskahti nauruun ja käänsi avainta virtalukossa. Hohotus kuului moottorin jyrinänkin yli. Eräänä päivänä hänen rekka-autonsa putosi sillalta jokeen. Säiliön öljy ja veljen veri levisivät joen pohjaan niin että kaloja kuoli parvittain ja levät värjäytyivät verenpunaiseksi. Ruumista ei koskaan löytynyt. Vain veljen sininen paita saatiin naarattua pinnalle.

Maria: Voi fuck… Olen pahoillani!

Mamu: Ruoka on kohta valmista.

Mamu hämmentää tomaattikeittoa puukauhalla ja näkee veljensä kengän kellumassa keiton pinnalla.

Maria: Luenko sinulle, mitä persut ovat taas menneet sanomaan?

Kenkä uppoaa keittoon, ja sitten pintaan pulpahtaa öljyrekkakuskin nauru.


Yöaika

Olen joko peloissani tai sitten suoranainen nero. Näen unessani todellisuuden kartan ja merkkejä jotka opastavat kaikkiin elämän sokkeloihin, mutta sitten menee sisu kaulaan ja riennän rynkyttämään hereilläolon ovea, etten vain tulisi hulluksi.

Mamu herää.

Hän juo vettä.

Hän avaa verhot. Lumisade kuin unohduksiin vaipuva vanha laulu.

(En näe mitään arvoa paikalle. Minä arvostan aikaa: aika on koti ja järistys.)


A moment with a Finnish man in the bar

Samu: where are you from?
Mamu: Iraq!
Samu: oh, I have a friend married with an Iranian.
Mamu: where are you from?
Samu (smiling): I am from here… I am Finnish!
Mamu: oh, I have a friend married with a Norwegian.
Samu: joo
Mamu: joo
Samu: kippis!
Mamu: kippis!


Teksti: Hassan Blasim
Käännös: Sampsa Peltonen
Kuva: Lasse Poser
https://www.facebook.com/Herra-Mamu-340538623002864/?fref=ts