Yhdysvalloissa on käynnissä keskustelu Trumpin hallinnon ehdottamasta verouudistuksesta. Vaikka Yhdysvallat on kaukana, ovat keskustelun argumentit meille hyvinkin tuttuja. Esimerkiksi Financial Timesin sivuilla Martin Wolf, Lawrence Summers ja monet muut ovat kirjoittaneet suoraan, että kyseessä on taantumuksellinen uudistus, että veronalennukset yrityksille ovat valtavia ja kyse on menetetystä tilaisuudesta – koska uudistukset ovat joka tapauksessa välttämättömiä –, jolla tulee olemaan kamalia seurauksia sekä Yhdysvaltain sisällä että sen ulkopuolella.
Tämän Donald Trumpin uudistuksen ansiosta kuuluisa 1 % kaikkein rikkaimmista veronmaksajista hyötyy eniten verohelpotuksista. Heidän tulonsa verojen jälkeen kohoavat 8,5 %, kun 95 % verovelvollisista joutuu tyytymään 1 % tulojen lisäykseen. Vielä tätä taantumuksellisempi muutos merkitsisi kuolemaa. Ei hassummin presidentiltä, joka lupasi parantaa keskiluokan asemaa.
Luonnollisesti uudistuksen kannattajat vastaavat, että pieni epätasa-arvo ei ole pahasta, päinvastoin. Rikkaimpien rikkaus valuu reaalitalouteen, koska se antaa mahdollisuuden lisätä investointeja ja siten kasvattaa työllisyyttä, myös siksi, että nyt amerikkalaiset monikansalliset yritykset kotiuttavat ulkomailla hankittuja voittojaan pienemmän veropaineen innostamina.
Ikään kuin kyse olisi investointeihin tarvittavan rahan niukkuudesta! Tosiasia on, että likviditeettiä on liikkeellä liiankin kanssa, suuryritykset kirjaimellisesti istuvat rahakasojen päällä, mutta eivät investoi niitä, tai pikemminkin kyllä investoivat, mutta pääasiallisesti pörssissä. Ja jos ne pitävät näitä rahoja ulkomailla, jatkavat ne niiden pitämistä Yhdysvaltojen ulkopuolella niin pitkään kuin verotusjärjestelmä, kuten myös Trumpin ehdottama, on diskriminatorinen, siis helpotuksiltaan alhaisempi ulkomailla realisoitujen voittojen suhteen.
Helposti sekoitetaan toisiinsa verotuksen houkuttelevuus ja taloudellisen kasvun luominen, tai uskotaan, että edellinen määrittää jälkimmäistä. Tosiasia on, että Yhdysvalloissa, kuten kaikissa kehittyneissä maissa, kasvun hitaus ja työllisyyden kannalta merkittävien investointien puuttuminen ovat seurausta kulutuskysynnän heikkoudesta, tai pikemminkin palkkatason alhaisuudesta. Rahaa kyllä on, mutta työpaikkoja ei ole (tai ne ovat surkeita), koska raha päätyy osakkeenomistajien taskuihin.
Lisäksi on kysymys budjettivajeesta, joka näiden massiivisten verohelpotusten takia syvenee entisestään, ja paljon. Liberaalit ekonomistit väittävät, että vaje katoaa pelkästään kasvukiihokkeiden kautta. Tätä ei olla vielä kertaakaan nähty viimeisten vuosikymmenien aikana, ja joka tapauksessa vaadittaisiin valtavaa kasvua verotulojen vajauksen täyttämiseksi ja tasapainon saavuttamiseksi. Mutta nyt ei ole sopiva hetki pilailla näiden olettamusten kanssa, koska ollaan jo valmistautumassa seuraavaan taantumaan, jonka aikana valtio tarvitsee rahoituskeinoja, jotta se voisi vastata väestönsä kasvaviin tarpeisiin. Mikäli näitä rahoituksen välineitä ei ole, joutuu valtio ohjaamaan likviditeettiä julkiseen velkaan, ja nimenomaan sitä Trump ja hänen tukijansa eivät halua.
Käännös: Jussi Vähämäki
Alkutekstin julkaisija: tysm.org