vittuuntunut

Tämä tyyppi on kahden eri modernin sairauden tuote: tarve olla aina huomion keskipisteenä ja lörpöttelyhumala. Hänen läsnäolonsa baarissa on yksi surkeimmista tapahtumista joilla päivänsä voi pilata. Vittuuntunut astuu synkkänä sisään, pää painuksissa, huokaisten huomiota herättävästi ja suuntaa baaritiskille jossa omaksuu vittuuntuneen asennon: kyynärpää suorassa kulmassa, hieman huojuva vartalo kääntyneenä asiakkaiden puoleen, silmät puoliummessa etsien ensimmäistä uhria.

Aluksi keskustelu on avoimen valittavaa ja liittyy sen lisäksi vallitsevaan ilmastolliseen tilaan. Liian kuuma, liian kylmä, sataa liikaa tai ei sada, saastesumua ilmassa, otsonin tuoksua, tuulee. Mikään keli ei kelpaa vittuuntuneelle, mikä alleviivaa hänen sopeutumattomuuttaan maailmaan ja sen järjestyksestä vastuullisiin piiloisiin tahoihin.

Tässä kohtaa joku on jo vastannut hänelle, sekoittaen hänet normaaliin meteoropaattiin. Mutta vittuuntuneen eskalaatio on jo käynnissä: tilaa kahvin, jonka antaa sitten jäähtyä voidakseen valittaa siitä, ja laukoo jonkun seuraavista kryptisistä näkemyksistä:

  1.     Siinä sitä taas ollaan … (tauko).
  2.     Piti sekin nähdä … (tauko).
  3.     Haluaisin tietää miten kauan näin voi jatkua … (tauko).
  4.     En tajua mitä ihmiset oikein ajattelevat … (tauko).

Vittuuntuneella on varastossa viitisenkymmentä tällaista yleispätevää lausetta, ruokkiakseen vittuuntuneisuuttaan. Tauko sen sijaan auttaa häntä havaitsemaan henkilöt jotka reagoivat. Näiden puoleen hän kohta kääntyykin.

Kehen hän on vittuuntunut?

Vaikea sanoa. ”Niihin” ja ”tyypillisiin” ja ”tiedätte kyllä keitä tarkoitan”, ehkä hallitukseen, ehkä oppositioon, ehkä poliiseihin, ehkä amerikkalaisiin, koiranomistajiin, konduktööreihin tai johonkin jalkapallovalmentajaan. Hänen vittuuntuneisuutensa on niin globaalia ja kaikkialle tunkeutuvaa että se siirtyy kohteesta toiseen yhdessä henkäyksessä. Esimerkiksi:

”Verotetaan, verotetaan, kadut on kuoppia täynnä eikä korjaaminen olisi mikään vaiva mutta tiedättehän jotkut eivät koskaan joudu vankilaan ja valmentajilla on suosikkinsa, ja sen puoleen kirjatun kirjeen saamiseksi pitää jonottaa kolme tuntia, ja kuka maksaa?”

Tai:

”Lennontarkkailijat tienaavat kymmenkertaisesti meikäläiseen verrattuna, mutta minun pitää maksaa jätemaksu niistäkin roskista joita mamut heittelevät, ja jos tarvitsen putkimiehen tai CT-kuvan pitää täyttää anomuslomake, ja tekin tiedätte että naiset määrää nykyään meilläkin kaikesta ja kuka ne virka-autotkin loppujen lopuksi maksaa?”

Vittuuntuneen poliittiset vakaumukset

Lähdes mahdotonta päätellä. Hänen ideologiansa kiristelee hampaitaan ja hyppelee kehässä johon kuuluu rasismi ja paternalismi, fasistinen estetiikka ja stalinistiset puhdistajat, terve järki ja sissisota, mainitsematta koskaan vihollista nimeltä vaan nimittäen niitä nimenomaan ”niiksi” tai murskaten ne herjausten pyörteessä. Hänen muodoton inhonsa kohdistuu jokaiseen hallinnollisen, sosiaalisen ja eläimellisen elämän ilmiöön (esimerkiksi vastaanottovirkailijat ja diskoissa käyvät nuoret, koirat jotka paskovat kaduille). Siksi on vaikeaa luokitella hänet jonkin tietyn poliittisen suuntauksen kannattajaksi, vaikka on hänellä mieltymyksen kohteensakin, jotka ovat enimmäkseen television turhia julkkiksia, entisaikojen tyranneja ja kuka tahansa joka on käyttänyt ampuma-asetta sarjamuotoisesti.

Vittuuntuneen moraali

Mitkä arvot elähdyttävät vittuuntunutta? Siinä toinen mysteeri. Jos hänen näkemystensä monimutkaista rakennetta tutkitaan, huomataan että hän:

  1. Paheksuu veronkiertoa mutta kehuskelee sillä ettei maksa veroja
  2. Inhoaa kaoottista liikennettä ja ruuhkia autoteillä mutta omistaa kolme autoa ja ajaa kuin riivattu.
  3. Raivoaa miespuolisia prostituoituja vastaan mutta kaksi kertaa viikossa käy ”katsomassa sitä sontaa” ja palaa kotiin aamukuudelta.
  4. Inhoaa narkkareita mutta laittaa seitsemän erilaista pilleriä Fernet’iinsä.
  5. Halveksii televisiota mutta tuijottaa sitä neljätoista tuntia putkeen.
  6. Inhoaa tungosta ja ihmisiä mutta tunkee meren rannalle joka elokuuksi.
  7. Sanoo että ilmaa ei enää voi hengittää, mutta omistaa värjäämön joka myrkyttää koko kaupunginosan.
  8. Sanoo että urheilusta on tullut väkivaltaista, mutta menee stadionille hampaisiin asti aseistautuneena.

Ja niin edespäin. Mistä voi päätellä, että vittuuntuneen moraali on olemassa laajentaakseen syitä olla vittuuntunut ja ruokkiakseen aktiivisesti asioita jotka saavat hänet vittuuntumaan.

Miten vittuuntunut puhuu?

Dialogi vittuuntuneen kanssa on vaikeaa.  Ensinnäkin koska myös meidän vittuuntuneemme (niin kuin televisionkin) rakastaa ennen kaikkea oman äänensä sointia, toisekseen koska ei ole helppoa keskustella henkilön kanssa joka on valmis olemaan kolmea eri mieltä asiasta kolmen sekunnin aikana.

Ei ole mikään sattuma että hänen vihollisiinsa kuuluu:

  1. Ne jotka eivät tee oikeita töitä vaan lorvivat kaiken päivää.
  2. Ne jotka raatavat kuin orjat ja vievät muilta työt.
  3. Ne jotka eivät koskaan maksa veroja.
  4. Ne jotka maksavat veronsa kuin lampaat ja pitävät päänsä kiinni.
  5. Ne jotka ottavat kaiken iisisti.
  6. Ne jotka tekevät kaikesta hankalaa.
  7. Ne jotka liikkuvat lähikauppaankin autollaan.
  8. Ne jotka istuttaisivat lillukanvarsia moottoriteille.

Ja niin edespäin. Ottakaa myöskin huomioon että vittuuntunut on taitava käyttämään retorisia keinoja ja semioottisia hämäyksiä, joiden tarkoitus on varmistaa ettei hänen vittuunnuksensa tarvitse taipua dialektiikan edessä.

Esimerkki yksi:

Vittuuntunut: Miksi Italiassa kaiken tekemiseen tarvitaan kaksinkertainen aika!

Keskustelija: Totta, monia asioita voisi tehdä puolessa niihin käytetyssä ajassa.

Vittuuntunut: Älkää puhuko tyhmyyksiä. Ei asioiden tekeminen puolessa ajassa ole tärkeää, tärkeää on tehdä ne hyvin, jos kaikki ajattelisivat niin kuin te…

Esimerkki kaksi:

Vittuuntunut: Kerta minullahan olisi ratkaisu liikenteen ongelmiin, kaikki pois autoista vaan!

Keskustelija: Aivan, eikä minulla olekaan autoa.

Vittuuntunut: Anteeksi vaan hyvä herra, jos teillä ei ole autoa, miksi puhutte minun puolestani jolla on? Jos kaikki ajattelisivat niin kuin te…

Tässä ensimmäisessä akuutissa vaiheessa, niin kutsuttu erektio, vittuuntunut kerää vahvan varannon lisävittuuntumisia. Heilutellen uhkaavasti sanomalehtiä ja mutustellen perunalastuja hän siirtyy orgastiseen vaiheeseen, minkä havaitsee huudosta:

Kyllä minä tiedän mitä tarvittaisiin!

Tätä lausetta seuraa jyrinä ja uhkaava ele kohti taivaanrantaa.

Se mitä tarvittaisiin on esimerkiksi:

  1. Raivaustraktori joka jyrää kaiken ja jee, selvän teki!
  2. Teloituskomppania, ensimmäinen eteenpäin ja toinen tilalle, ja kyllä lähtee.
  3. Kunnon pommi ja terve vaan (liittyen joskus poliitikkoihin, joskus terrorismin torjuntaan).
  4. Joku jolla on munat (ele).
  5. Pitäisi hoitaa hommat niin kuin ne hoidetaan niissä maissa joissa kaikki toimii (maita ei nimetä).

Raivokas paatos ei aina anna vastausta perustavaan ristiriitaan: kuten sanottu, vittuuntunut ei aina ole johdonmukainen vittuunnuksessaan.

Esimerkkejä vittuuntuneen muutaman minuutin välein antamista julistuksista.

18.03: Siis montako näitä kirottuja kiinteistön ajoteitä oikein on ja mitä niissä säilytetään, autoa vai aarretta?

18.10: Ja jos joku tukkii minulta ajotien kun pitää saada auto ulos niin minulla on kovametallinen ruuvimeisseli että se auto on sitten rokokoomallinen seuraavaksi.

18.40: Ja ne jotka kaahailee kaupungissa siellä missä on lapsia ylittämässä katua, ajokortti pois lopuksi ikää ja suljetaan ne huoneeseen pienten lasten isien kanssa ja nahkaruoska soi.

18.52: Ja ne jotka kaupungissa matelee neljääkymppiä, ajokortti pois vaan lopuksi ikää ja suljetaan ne huoneeseen kaikkien myöhästyneiden kanssa ja nahkaruoska soi.

Ihmeellisimmän version vittuuntuneesta havaitsin kerran yhdessä baarissa.

Baarin eteen oli parkkeerattu punainen Panda joka esti bussin kulun, kaikki matkustajat manailevat ja bussin perään oli syntynyt kilometrin pituinen jono.

Liikenne tässä kaupungissa on painajaismaista, karjui vittuuntunut, – poliisit ovat aina siellä missä niitä ei tarvita, ja jos ”ne” eivät tee mitään kohta ammutaan ikkunoista.

Varttitunnin päästä puolet matkustajista oli tullut baariin, joku soitti kotiin että tulisivat hakemaan helikopterilla ja tuuttausten ääni oli saavuttanut jalkapallostadionin mittasuhteet. Vittuuntunut kävi läsnäolijoiden kanssa veristä taistelua saksalaisesta liikennesuunnittelusta ja rengaslukkojen hyödyllisyydestä kun baariin astui valtava mies joka oli riuhtaissut irti rattinsa ja pyöritteli sitä päänsä päällä ulvoen:

– Kenen jumalauta punainen Panda on kaikkien tiellä?

Tässä kohtaa vittuuntunut kaivoi autonavaimet esiin ja sanoi tympiintyneesti huokaisten:

Vittu, eikö sitä voi edes juoda kahviaan kaikessa rauhassa! – Minkä jälkeen hän katsoi raivoissaan mekkalaa, ja julisti:

Ja tämä neuroottinen jengi jolla on koko ajan kiire voisi mennä Meksikoon tekemään töitä, siellä jos haluaa tänään kahvin piti tilata eilen…

Ja katosi punaisella Pandallaan.

Stefano Benni: Barsport Duemila (Sporttibaari kaksituhatta). Feltrinelli 1997.
Käännös: Taina Rajanti